19-03-2016, 07:34 AM
Hunterin ällistyneisyys sai Dumbledoren parrakkaille kasvoille aikaiseksi lempeän hymyn. Poika tulisi vielä huomaanaan Tylypahkan riistanvartijan omituisen mielenkiinnon hirviöihin ja muihin taikaolentoihin. Vaikkakaan tuskin edes Hagrid ottaisi tosissaan ihmissutta lemmikikseen. Mutta siitä huolimatta rehtori uskoi, että Hunter tulisi varmastikin viihtymään myös Hagridin parissa.
Tylypahkan henkilökunnan määrä oli eittämättä pieni, mutta näin oltiin pärjätty jo vuosisatojen ajan. Oppilasmäärä oli suuri, mutta henkilökunta alansa parasta antia. Opettajat eivät toki pystyneet antamaan samanlaista huomiota jokaiselle pienelle velholle ja noidalle kuin näiden perhe kykenisi, mutta rehtori itse uskoi, että oma tupa täyttäisi tuon lasten läheisyyden, luottamuksen kaipuun. Rehtori kuitenkin myös ymmärsi Hunterin isän huolen. Vaikka hänellä itsellään ei lapsia ollutkaan, koki rehtori kuitenkin jokapäiväistä huolta ja vastuuta monesta sadasta lapsesta ja lukukausien aluissa, joutui myös vakuuttamaan hyvin monet oppilaiden vanhemmat siitä, että kyllä lapsi koulussa pärjäisi. Vanhempien rakkaus on kuitenkin voimista suurin, ja Dumbledore itse näki vanhempien huolen ja huolehtivaisuuden vain hyvänä. Se kertoi siitä että kotona oli ollut kaikki hyvin.
Jacob kertoi Hunterin olevan pilailija. Dumbledore kohotti katseensa Jacobiin ja lämmin virne nousi vanhan velhon kasvoille. Tämä katsoi silmät ystävällisesti tuikkien sitten Hunteriin.
"Saattaa siis olla, että Weasleyn kaksoset saavat itselleen kilpailijan", rehtori hymähti. "He ovat olleet Tylypahkan oma jekkuilijakaksikko jo kauan. Voisin kuvitella, sinun viihtyvän heidän kanssaan, vaikka en toki itse kannustakaan oppilaitani lentävien wc-pyttyjen lähettämiseen ja muuhun hmm... ilkivaltaan." Vaikka Dumbledorella olikin vastuunsa ja hän oli joutunut uransa aikana monenmonta kertaa kuulustelemaan oppilaitaan ilkitöistä, oli rehtorilla kuitenkin hyvä huumorintaju. Vahtimestari Voro saattoi tosin olla asiasta eri mieltä.
Kevyen pilailun Dumbledore näki vain lapsen sielukkuuden luovuutena, mutta se ei saanut mennä vaaralliselle tasolle. Siinä kohtaa, mikäli jekut menisivät yli äyräiden, astuisi rehtori kuvaan ja pyrkisi ohjaamaan lasta oikeaan, terveellisempään suuntaan. Vaikka vanhemmat olivatkin aina vanhempia, koki Dumbledore myös pedagogista vastuuta oppilaistaan. Koulu ja rehtorin työ oli myös kasvatuksellista työtä.
Jacobin seuraava lause siitä, että hän ottaisi pojan takaisin kotiin ennen valmistumista oli omalla osallaan Dumbledorelle yllätys. Se ei ollut kovin tavallista Tylypahkassa, mutta velho ymmärsi yskän.
Dumbledore nyökkäsi kevyesti, sanoen: "Ymmärrän huolesi ja päätöksesi. Tehkäämme siis näin."
Tämän jälkeen rehtori suorsi selkänsä ja ojentautui eräälle työpyötänsä laatikolle, kaivaen sieltä esiin kaksi paperia.
"Tässä olisi Tylypahkan oma paikanvahvistuslomake", hän sanoi, ojentaen toista paperia Jacobille, "Toine jää minulle ja toisen saat sinä. Tarvitsemme siihen myös Hunterin allekirjoituksen", rehtori selitti, kirjoittaessaan nopeasti allekirjoituksensa molempiin lomakkeisiin.
Tylypahkan henkilökunnan määrä oli eittämättä pieni, mutta näin oltiin pärjätty jo vuosisatojen ajan. Oppilasmäärä oli suuri, mutta henkilökunta alansa parasta antia. Opettajat eivät toki pystyneet antamaan samanlaista huomiota jokaiselle pienelle velholle ja noidalle kuin näiden perhe kykenisi, mutta rehtori itse uskoi, että oma tupa täyttäisi tuon lasten läheisyyden, luottamuksen kaipuun. Rehtori kuitenkin myös ymmärsi Hunterin isän huolen. Vaikka hänellä itsellään ei lapsia ollutkaan, koki rehtori kuitenkin jokapäiväistä huolta ja vastuuta monesta sadasta lapsesta ja lukukausien aluissa, joutui myös vakuuttamaan hyvin monet oppilaiden vanhemmat siitä, että kyllä lapsi koulussa pärjäisi. Vanhempien rakkaus on kuitenkin voimista suurin, ja Dumbledore itse näki vanhempien huolen ja huolehtivaisuuden vain hyvänä. Se kertoi siitä että kotona oli ollut kaikki hyvin.
Jacob kertoi Hunterin olevan pilailija. Dumbledore kohotti katseensa Jacobiin ja lämmin virne nousi vanhan velhon kasvoille. Tämä katsoi silmät ystävällisesti tuikkien sitten Hunteriin.
"Saattaa siis olla, että Weasleyn kaksoset saavat itselleen kilpailijan", rehtori hymähti. "He ovat olleet Tylypahkan oma jekkuilijakaksikko jo kauan. Voisin kuvitella, sinun viihtyvän heidän kanssaan, vaikka en toki itse kannustakaan oppilaitani lentävien wc-pyttyjen lähettämiseen ja muuhun hmm... ilkivaltaan." Vaikka Dumbledorella olikin vastuunsa ja hän oli joutunut uransa aikana monenmonta kertaa kuulustelemaan oppilaitaan ilkitöistä, oli rehtorilla kuitenkin hyvä huumorintaju. Vahtimestari Voro saattoi tosin olla asiasta eri mieltä.
Kevyen pilailun Dumbledore näki vain lapsen sielukkuuden luovuutena, mutta se ei saanut mennä vaaralliselle tasolle. Siinä kohtaa, mikäli jekut menisivät yli äyräiden, astuisi rehtori kuvaan ja pyrkisi ohjaamaan lasta oikeaan, terveellisempään suuntaan. Vaikka vanhemmat olivatkin aina vanhempia, koki Dumbledore myös pedagogista vastuuta oppilaistaan. Koulu ja rehtorin työ oli myös kasvatuksellista työtä.
Jacobin seuraava lause siitä, että hän ottaisi pojan takaisin kotiin ennen valmistumista oli omalla osallaan Dumbledorelle yllätys. Se ei ollut kovin tavallista Tylypahkassa, mutta velho ymmärsi yskän.
Dumbledore nyökkäsi kevyesti, sanoen: "Ymmärrän huolesi ja päätöksesi. Tehkäämme siis näin."
Tämän jälkeen rehtori suorsi selkänsä ja ojentautui eräälle työpyötänsä laatikolle, kaivaen sieltä esiin kaksi paperia.
"Tässä olisi Tylypahkan oma paikanvahvistuslomake", hän sanoi, ojentaen toista paperia Jacobille, "Toine jää minulle ja toisen saat sinä. Tarvitsemme siihen myös Hunterin allekirjoituksen", rehtori selitti, kirjoittaessaan nopeasti allekirjoituksensa molempiin lomakkeisiin.