19-03-2016, 07:26 AM
Dumbledorekin oli huomioinut Hunterin kiinnostuksen hänen lemmikkilintuaan kohtaan. Dumledoren parrakkaalle suupielelle nousi pieni, lämmin hymynkare hänen sinisten silmiensä osuessa poikaan. Dumbledore itsekin tiesi, kuinka kiinnostava Fawkes varmasti monien nuorten lapsien mielestä oli ja siksi häntä ei haitannut vaikka poika itse ei keskustelusta tällä hetkellä piitannutkaan; Oli nimittäin täysin ymmärrettävää ettei poika kykenisi osallistumaan, sillä Fawkes veti usein monienkin huomion itseensä ja kaikenlisäksi hän kyllä kerkeäisi jututtamaan poikaa myöhemminkin.
Dumbledore siirsi huomionsa Jacobiin. Rehtori nyökkäsi lyhyesti miehen puheen edetessä eikä keskeyttänyt tätä.
Oli totta, että Tylypahkaan mahtui monia erilaisia oppilaita, monine eri taustoineen ja ongelmineen. Luettuaan Jacobin lähettämän kirjeen, oli Dumbledorelle syntynyt jo tuolloin pieni aavistus Hunterin mahdollisesti ongelmasta. Jacob ei itse vielä ollut sanonut asiaansa suoraa, mutta mikäli rehtorin omat veikkauksensa olivat osuneet oikeaan, ei hän itse varsinaisesti nähnyt Hunterin tilanteessa estettä.
"Tylypahkan ovet ovat aina auki jokaiselle tänne haluamalle oppilaalle", Dumbledore sanoi vakaasti Jacobin kysymykseen. Hän itsekin silmäili poikaa silmäkulmastaa. Poika vaikutti hyvin suloiselta ja ulkopuolisen silmin lähes samanlaiselta kuin muutkin ikäisensä, mutta ongelman vakavuuden oli toki otettava huomioon. Dumbledore siirsi katseensa takaisin Jacobiin. Hän ei tiennyt aavistiko Jacob Dumbledoren jo arvanneen Hunterin ongelman itsekin, mutta hän halusi että isä sanoisi asiansa myös suoraan - jo siksikin että he olivat kolmisin kaukana kuuntelevista korvista, eikä Hunterin tilanteessa ollut mitään hävettävää. Päinvastoin. Dumbledore itse uskoi, että asiat saataisiin järjestetyksi, vaikka Jacob tuntuikin asiasta olevan epävarma, minkä Dumbledore ymmärsi täysin; tilanne ei varmasti ollut helppo heillekään.
"Toki, riippuen ongelman vakavuudesta, otaksun Tylypahkan resurssien riittävävän myös mitä erilaisempiin toimenpiteisiin ja järjestelyihin", rehtori jatkoi, siirtäen sormensa leukansa alle, ja nojaten hitusen pöytäänsä vasten pohtivana ja arvioivana. Velho oli hetken vaiti, tarkkaillen kaksikkoa katseellaan, kunnes hän sanoi hitusen lempeämmällä ja rohkaisevalla äänellä: "Mutta ensin ennen sen suurempia toimenpiteitä, minun tulisi kuulla tarkkaan, mikä Hunterin tilanne oikeasti on."
"Olemme huoneessani vain kolmisin, joten voitte luottaa sanaani; tämä keskustelu ei leviä työhuoneeni seinien ulkopuolelle", Dumbledore jatkoi, "vaikka toisaalta, seiniäni koristavat myös entisten rehtorien muotokuvat. He kuitenkin osaavat pitää suunsa kiinni, ja kuten näette, hekin torkkuvat lemmikkilintuni lailla", rehtori viittasi kädellään viereiseen seinään, jota koristi suuret, mahtavat, entisaikojen rehtorin muotokuvat, rauhallisesti kuorsaten.
Dumbledore siirsi huomionsa Jacobiin. Rehtori nyökkäsi lyhyesti miehen puheen edetessä eikä keskeyttänyt tätä.
Oli totta, että Tylypahkaan mahtui monia erilaisia oppilaita, monine eri taustoineen ja ongelmineen. Luettuaan Jacobin lähettämän kirjeen, oli Dumbledorelle syntynyt jo tuolloin pieni aavistus Hunterin mahdollisesti ongelmasta. Jacob ei itse vielä ollut sanonut asiaansa suoraa, mutta mikäli rehtorin omat veikkauksensa olivat osuneet oikeaan, ei hän itse varsinaisesti nähnyt Hunterin tilanteessa estettä.
"Tylypahkan ovet ovat aina auki jokaiselle tänne haluamalle oppilaalle", Dumbledore sanoi vakaasti Jacobin kysymykseen. Hän itsekin silmäili poikaa silmäkulmastaa. Poika vaikutti hyvin suloiselta ja ulkopuolisen silmin lähes samanlaiselta kuin muutkin ikäisensä, mutta ongelman vakavuuden oli toki otettava huomioon. Dumbledore siirsi katseensa takaisin Jacobiin. Hän ei tiennyt aavistiko Jacob Dumbledoren jo arvanneen Hunterin ongelman itsekin, mutta hän halusi että isä sanoisi asiansa myös suoraan - jo siksikin että he olivat kolmisin kaukana kuuntelevista korvista, eikä Hunterin tilanteessa ollut mitään hävettävää. Päinvastoin. Dumbledore itse uskoi, että asiat saataisiin järjestetyksi, vaikka Jacob tuntuikin asiasta olevan epävarma, minkä Dumbledore ymmärsi täysin; tilanne ei varmasti ollut helppo heillekään.
"Toki, riippuen ongelman vakavuudesta, otaksun Tylypahkan resurssien riittävävän myös mitä erilaisempiin toimenpiteisiin ja järjestelyihin", rehtori jatkoi, siirtäen sormensa leukansa alle, ja nojaten hitusen pöytäänsä vasten pohtivana ja arvioivana. Velho oli hetken vaiti, tarkkaillen kaksikkoa katseellaan, kunnes hän sanoi hitusen lempeämmällä ja rohkaisevalla äänellä: "Mutta ensin ennen sen suurempia toimenpiteitä, minun tulisi kuulla tarkkaan, mikä Hunterin tilanne oikeasti on."
"Olemme huoneessani vain kolmisin, joten voitte luottaa sanaani; tämä keskustelu ei leviä työhuoneeni seinien ulkopuolelle", Dumbledore jatkoi, "vaikka toisaalta, seiniäni koristavat myös entisten rehtorien muotokuvat. He kuitenkin osaavat pitää suunsa kiinni, ja kuten näette, hekin torkkuvat lemmikkilintuni lailla", rehtori viittasi kädellään viereiseen seinään, jota koristi suuret, mahtavat, entisaikojen rehtorin muotokuvat, rauhallisesti kuorsaten.