19-03-2016, 07:21 AM
Albus Dumbledore istui tyynesti työpöytänsä äärellä, katse pohtivana pariin koulupaperiin suunnattuna. Vaikka koulun alkuun oli vielä parisen viikkoa aikaa, oli rehtorin kesä ollut kaikkea muuta kuin rento ja rauhallinen. Mikäli Albukselta oltaisiin kysytty, olisi velho todennäköisesti mieliisti viettänyt näennäisen "lomansa" mökillään, kaukana kaikesta, kuunellen kamarimusiikkia ja pelaten vaikka mölkkyä. Kuten kaikki viimeisetkin kesät, oli rehtorin aika kuitenkin kiirinyt erinäisten kouluasioiden keskellä. Hän oli tavannut tulevia oppilaita, tehnyt monia paperitöitä valmiiksi ja vieraillut liiankin monesti Taikaministeriössä. Toisaalta, kaiken kiireen keskellä, hän kuitenkin nautti työstään. Hän rakasti Tylypahkaa ja sen oppilaita, eikä kiireidensä keskellä kaivannutkaan mitään muuta.
Kirjoitettuaan vielä muutaman rivin pariin Tylypahkan paperiin, nosti Dumbledore katseensa ylös ja vilkaisi ikivanhaan, kultaiseen aurinkokelloonsa. Se alkoi näyttämään jo iltapäivää, joten Dumbledore kokosi paperinsa kasaan ja nousi ylös. Hän muisti varsin hyvin sopineensa tapaamisen Jacob Kingin ja tämän pojan kanssa, ja arveli heidän jo odottavan aulassa.
Jacob King oli tuttu nimi myös rehtori Dumbledorelle, hän tunsi poliisin näennäisesti taikayhteisön kautta, ja oli tietoinen että tällä oli nuori poika. Joitakin viikkoja sitten King oli kuitenkin lähestynyt Dumbledorea kirjeitse, koskien erästä hyvin tärkeää ja oleellista asiaa, ja he olivat sopineet tapaamisen ennen Tylypahkan alkamista.
Kun Albus Dumbledore asteli portaita alas aulaan, huomasi hän heti ensitöikseen keski-ikäisen miehen ja pienen pojan istumassa aulan marmoripenkeillä. Hän osasi jo arvata keitä he olivat. Kaksikko oli juuri halaamassa toisiaan, mikä sai Dumbledoren kasvoille lämpimän hymyn.
"Hyvää päivää. Olen rehtori Dumbledore. Otaksun teidän olevan King?", Albus esittäytyi ja ojensi pitkän ja kapean kämmenensä nuoremmalle velholle. Miesten käteltyä, rehtori siirsi katseensa poikaan ja tämän kasvoille ilmestyi tuikkiva, pikkupoikamainen ja ovela hymy. Hän kumartui hitusen pojan puoleen, katseen ollen lämpimä.
"Ja te olette kai nuori herra King?", Albus kysyi kohteliaasti, äänessään samaan aikaa lämpöä, mutta toisaalta, myös samantasoista kunnioitusta ja kohteliaisuutta kuin hän olisi puhutellut aikuistakin.
Kirjoitettuaan vielä muutaman rivin pariin Tylypahkan paperiin, nosti Dumbledore katseensa ylös ja vilkaisi ikivanhaan, kultaiseen aurinkokelloonsa. Se alkoi näyttämään jo iltapäivää, joten Dumbledore kokosi paperinsa kasaan ja nousi ylös. Hän muisti varsin hyvin sopineensa tapaamisen Jacob Kingin ja tämän pojan kanssa, ja arveli heidän jo odottavan aulassa.
Jacob King oli tuttu nimi myös rehtori Dumbledorelle, hän tunsi poliisin näennäisesti taikayhteisön kautta, ja oli tietoinen että tällä oli nuori poika. Joitakin viikkoja sitten King oli kuitenkin lähestynyt Dumbledorea kirjeitse, koskien erästä hyvin tärkeää ja oleellista asiaa, ja he olivat sopineet tapaamisen ennen Tylypahkan alkamista.
Kun Albus Dumbledore asteli portaita alas aulaan, huomasi hän heti ensitöikseen keski-ikäisen miehen ja pienen pojan istumassa aulan marmoripenkeillä. Hän osasi jo arvata keitä he olivat. Kaksikko oli juuri halaamassa toisiaan, mikä sai Dumbledoren kasvoille lämpimän hymyn.
"Hyvää päivää. Olen rehtori Dumbledore. Otaksun teidän olevan King?", Albus esittäytyi ja ojensi pitkän ja kapean kämmenensä nuoremmalle velholle. Miesten käteltyä, rehtori siirsi katseensa poikaan ja tämän kasvoille ilmestyi tuikkiva, pikkupoikamainen ja ovela hymy. Hän kumartui hitusen pojan puoleen, katseen ollen lämpimä.
"Ja te olette kai nuori herra King?", Albus kysyi kohteliaasti, äänessään samaan aikaa lämpöä, mutta toisaalta, myös samantasoista kunnioitusta ja kohteliaisuutta kuin hän olisi puhutellut aikuistakin.