19-03-2016, 03:26 AM
Dumbledore katseli rauhallisesti, kun Juniori otti taikasauvan esille ja vaihtoi peittonsa väriä. Oli selvää että poika tarvitsi oman aikansa käsitelläkseen illan tapahtumia.
Lopulta poika puhkesi puhumaan ja Dumbledore nyökkäili myötäilevästi tämän puheille. Juniori vaikutti muistavan pääpiirtein kaikki, mutta yksityiskohdat tuntuivat vaipuneen unholaan - mikä olikin ehkä niin parempi.
Juniorin kysymykseen ja tämän selkeään pelkoon vastasi rehtori rauhallisella ja tyynyttelevällä katseella. "Et", velho vastasi hymyillen rauhoittelevasti, "Vaikka olitkin epäilemättä hyvin vahvan pimeyden loitsun alaisena, pidin minä sinusta huolta, kuten minun rehtorina kuuluukin"
"Joka tapauksessa, seurasin sinua illan aikana, pitäen silmällä, mutta uskoisin myös, hmmh...", Dumbledore piti hetken sanoissaan mietintätauon, hymyillen sitten ystävällisesti ja katsoen Junioria silmiin, "...että sinusta löytyi myös aimoannos puhdasta rohkelikkoa, jotta et vajonnut loitsuun liian syvälle." Vaikka Dumbledore tiesi olleensa itse suuressa roolissa siinä ettei poika vahingoittanut itseään tai ketään muutakaan illan aikana, tiesi hän myös ettei Juniori ollut mikään tappaja. Poika oli vain yksinkertaisesti liian utelias ja aivan liian uhkarohkea, mutta velho tiesi että pojan sydän oli kultaa.
Dumbledore oli hetken hiljaa, antaen pojan mahdollisesti miettiä lisää illan kulua, mutta jatkoi sitten puheitaan, astetta vakavemmalla äänellä: "Minä en syytä sinua illan kuluista, Bartemius. Epäilemättä satuit vain olemaan väärässä paikassa väärään aikaan, mutta joka tapauksessa joudun ilmoittamaan tästä meidän pikku seikkailusta myös sinun vanhemmillesi." Niin, vaikka Juniori ei ehkä uutisesti pitäisikään, tiesi Dumbledore myös velvollisuutensa. Illan tapahtumat olivat aivan liian vakavia salaisuuksiksi ja joka tapauksessa Juniorin vanhempien kuului tietää, mitä oli sattunut. Vaikka Dumbledore itse tiesikin että poika oli (ainakin osittain...) syytön, ja yksinkertaisesti vain pikkupojan tavoin utelias kokeilemaan uutta, oli näinä aikoina pimeyden voimien käyttö ja kiinnostus vakavaa. Dumbledore tiesi että tulisi pitämään poikaa tiukemmin silmiensä alla myös Tylypahkassa jotta samanlainen sattumus ei enää pääsisi toistumaan, mutta nyt tämän illan tapahtumien rangaistuksesta tulisivat pojan vanhemmat päättämään.
Lopulta poika puhkesi puhumaan ja Dumbledore nyökkäili myötäilevästi tämän puheille. Juniori vaikutti muistavan pääpiirtein kaikki, mutta yksityiskohdat tuntuivat vaipuneen unholaan - mikä olikin ehkä niin parempi.
Juniorin kysymykseen ja tämän selkeään pelkoon vastasi rehtori rauhallisella ja tyynyttelevällä katseella. "Et", velho vastasi hymyillen rauhoittelevasti, "Vaikka olitkin epäilemättä hyvin vahvan pimeyden loitsun alaisena, pidin minä sinusta huolta, kuten minun rehtorina kuuluukin"
"Joka tapauksessa, seurasin sinua illan aikana, pitäen silmällä, mutta uskoisin myös, hmmh...", Dumbledore piti hetken sanoissaan mietintätauon, hymyillen sitten ystävällisesti ja katsoen Junioria silmiin, "...että sinusta löytyi myös aimoannos puhdasta rohkelikkoa, jotta et vajonnut loitsuun liian syvälle." Vaikka Dumbledore tiesi olleensa itse suuressa roolissa siinä ettei poika vahingoittanut itseään tai ketään muutakaan illan aikana, tiesi hän myös ettei Juniori ollut mikään tappaja. Poika oli vain yksinkertaisesti liian utelias ja aivan liian uhkarohkea, mutta velho tiesi että pojan sydän oli kultaa.
Dumbledore oli hetken hiljaa, antaen pojan mahdollisesti miettiä lisää illan kulua, mutta jatkoi sitten puheitaan, astetta vakavemmalla äänellä: "Minä en syytä sinua illan kuluista, Bartemius. Epäilemättä satuit vain olemaan väärässä paikassa väärään aikaan, mutta joka tapauksessa joudun ilmoittamaan tästä meidän pikku seikkailusta myös sinun vanhemmillesi." Niin, vaikka Juniori ei ehkä uutisesti pitäisikään, tiesi Dumbledore myös velvollisuutensa. Illan tapahtumat olivat aivan liian vakavia salaisuuksiksi ja joka tapauksessa Juniorin vanhempien kuului tietää, mitä oli sattunut. Vaikka Dumbledore itse tiesikin että poika oli (ainakin osittain...) syytön, ja yksinkertaisesti vain pikkupojan tavoin utelias kokeilemaan uutta, oli näinä aikoina pimeyden voimien käyttö ja kiinnostus vakavaa. Dumbledore tiesi että tulisi pitämään poikaa tiukemmin silmiensä alla myös Tylypahkassa jotta samanlainen sattumus ei enää pääsisi toistumaan, mutta nyt tämän illan tapahtumien rangaistuksesta tulisivat pojan vanhemmat päättämään.