19-03-2016, 07:14 AM
”Ei siltä voi pudota.” Paitsi tietysti raskaus ja synnytys oli naiselle fyysisesti riskialtista, mutta sitä lieni turha mainita. Hän arveli Denan kuitenkin jo tutustuneen odotusaikaan jossain määrin.
Vai perunoita ja kynsiä, Jacob hymyili itsekseen. Tuskin sentään kokonaisia, hän pohti. Kynnet kun eivät olleet valmiit kuin vasta odotusajan lopulla, varpaiden ja sormien aiheiden ilmestyessä kolmannella kuukaudella...Ja jos se ei näyttänyt vielä edes vauvalta, Dena tuskin oli paljonkaan sitä pidemmällä.
”Hmm...En ole kiinnittänyt huomiota, kun en enempää lapsia ole suunnitellut...” hän mietti hetken, jälleen ulos tuijottaen. Danielin ja Julien kanssa oli toki käyty muutamassa, mutta lähinnä heidän kotipuolessa Wappingissa, eikä sitä suotta kannattaisi ympäri Lontoota juosta.
”En tunne sinun kaupunginosaasi, ja itse käytin enimmäkseen silloisen asuinpaikkani lähellä sijaitsevia...Siellä, muun muassa Northcote Roadilla pitäisi vieläkin olla ne ja ne olivat tosi hyvin varustettuja ainakin silloin. Toinen oli yksityinen putiikki ja toinen liikeketjun osa,” hän kertoi ja kaivoi laukustaan kynää ja paperipalan.
”Mutta täällä keskustassa, tuossa kilometrin päässä Sohossa, Kingley Courtin ostoskeskuksessa on yksi hyvä käytettyjä vauvanvaatteita myyvä pieni puoti jossa kävimme myös välillä. Sinne myös lahjoitimme Hunterin ja Freyan pieneksi jääneitä vaatteita, lukuun ottamatta niitä jotka halusimme pitää muistona. Kirpputoreja suosittelen ennemmin, sillä vauvat kasvavat ulos vaatteistaan seuraavaan kokoon muutamassa viikossa. Mutta jos haluat tsekata nuo kaupat, tuossa on nimet ja tarkemmat osoitteet,” hän sanoi ja lykkäsi paperia Denan suuntaan.
Hänen katseensa osui seinällä tikittävään kelloon joka näytti vähän yli puolta yhtätoista.
”Kuule, taidan tästä lähteä suuntaamaan takaisin. Tenavat odottavat innolla lähtöä Kentiin, rannalle. Todennäköisesti jo kärsimättöminäkin, tässä helteessä...” hän totesi. ”Mitä itse meinaat loppupäiväksi?” hän tiedusteli Denaan katsahtaen ja joi sitten loput jäävedestään.
Vai perunoita ja kynsiä, Jacob hymyili itsekseen. Tuskin sentään kokonaisia, hän pohti. Kynnet kun eivät olleet valmiit kuin vasta odotusajan lopulla, varpaiden ja sormien aiheiden ilmestyessä kolmannella kuukaudella...Ja jos se ei näyttänyt vielä edes vauvalta, Dena tuskin oli paljonkaan sitä pidemmällä.
”Hmm...En ole kiinnittänyt huomiota, kun en enempää lapsia ole suunnitellut...” hän mietti hetken, jälleen ulos tuijottaen. Danielin ja Julien kanssa oli toki käyty muutamassa, mutta lähinnä heidän kotipuolessa Wappingissa, eikä sitä suotta kannattaisi ympäri Lontoota juosta.
”En tunne sinun kaupunginosaasi, ja itse käytin enimmäkseen silloisen asuinpaikkani lähellä sijaitsevia...Siellä, muun muassa Northcote Roadilla pitäisi vieläkin olla ne ja ne olivat tosi hyvin varustettuja ainakin silloin. Toinen oli yksityinen putiikki ja toinen liikeketjun osa,” hän kertoi ja kaivoi laukustaan kynää ja paperipalan.
”Mutta täällä keskustassa, tuossa kilometrin päässä Sohossa, Kingley Courtin ostoskeskuksessa on yksi hyvä käytettyjä vauvanvaatteita myyvä pieni puoti jossa kävimme myös välillä. Sinne myös lahjoitimme Hunterin ja Freyan pieneksi jääneitä vaatteita, lukuun ottamatta niitä jotka halusimme pitää muistona. Kirpputoreja suosittelen ennemmin, sillä vauvat kasvavat ulos vaatteistaan seuraavaan kokoon muutamassa viikossa. Mutta jos haluat tsekata nuo kaupat, tuossa on nimet ja tarkemmat osoitteet,” hän sanoi ja lykkäsi paperia Denan suuntaan.
Hänen katseensa osui seinällä tikittävään kelloon joka näytti vähän yli puolta yhtätoista.
”Kuule, taidan tästä lähteä suuntaamaan takaisin. Tenavat odottavat innolla lähtöä Kentiin, rannalle. Todennäköisesti jo kärsimättöminäkin, tässä helteessä...” hän totesi. ”Mitä itse meinaat loppupäiväksi?” hän tiedusteli Denaan katsahtaen ja joi sitten loput jäävedestään.
![[Image: b6b22a52ceaaf8c98d80cd9606afaeb6.png]](https://i.pinimg.com/originals/b6/b2/2a/b6b22a52ceaaf8c98d80cd9606afaeb6.png)