19-03-2016, 07:07 AM
Dena katsoi hyvää ystäväänsä ja hymyili, hänen olonsa oli huomattavasti helpompi, kun hän oli saanut asian pois sydämensä painosta. Ajatus tulevasta pienokaisesta tuntui sillä hetkellä mahdolliselta ja positiiviselta. "Oletko ajatellut lähteä lomalle johonkin paikkaan, jonka pääkieli on joku toinen kuin englanti?" nuori nainen kysyi mieheltä hymyillen. Hän joi limsaansa ja haukkasi uuden palan berliininmunkista, pyyhkäisten paperilla suupieliään, jonka aikana keskustelu siirtyi tulokkaaseen. "Itse asiassa, en vielä tiedä. Minulla on ultra ylihuomenna, silloin sen pitäisi selvitä", hän sanoi hymyillen ja lisäsi: "Viimeksi se ei näkynyt." Hänen mieleensä muistui, mitä Dumo oli sanonut nähdessään ensimmäisen ultra-kuvan. "Dumo kun näki ensimmäisen ultra-kuvan vauvasta, hänen ilmeensä oli järkyttynyt ja hän kysyi odotanko minä perunaa", Dena naurahti sen sanoessaan. "Kyllä musta välillä tuntuu, että vaikka Dumo on kehittynyt kovasti ja ymmärtää asioita, niin silti en aina ota selvää onko hän joissain asioissa ihan tosissaan, vai laskeeko hän vain leikkiä", hän sanoi ja katsoi Jacobia silmiin. "Tuntuuko minusta vain siltä, vai onko kaikki sellaisia?" hän kysyi mieheltä. "Ehkä minä vain olen Dumon kanssa kiinnittänyt siihen enemmän huomiota. Kun on täytynyt olla tarkka kaikessa", Cullodena pohdiskeli ääneen, hänestä oli jotenkin helpompi pohtia niitä asioita nyt, kun läsnä oli ystävä joka kuuntelisi ja antaisi kommentteja. "Miltä sinusta tuntui silloin, kun Step- siis Hunter ilmoitti tulostaan?" hän kysyi ja katsoi miestä.