Isoja uutisia, isompia päätöksiä

[Jacob King]

Jacob mietti hetken, muistellen milloin viimeksi he olivat mitään kuulumisia vaihtaneet ja tuli tulokseen että aika oli lentänyt niinkin nopeaan että tämä taisi olla vuoden ensimmäinen.
”Kaikki ollaan oltu terveinä, ja menee muutenkin mukavasti,” hän vastasi. ”Niin kuin olen kertonutkin, parina viime vuotena tenavat eivät ole tulleet kovin hyvin toimeen keskenään, hämmentyneinä äitinsä lähdöstä muutama vuosi sitten ja ettei tämä ole pitänyt yhteyttä. En onnistunut vakuuttamaan heitä siitä ettei se ollut millään tavalla heidän syytään. Se meni erityisen pahaksi viime keväänä, mutta sitten sain Carrien palaamaan elämäämme,” hän kertoi. Hän oli kolmisen vuotta sitten Carrien lähdettyä, kertonut siitä vain ympäripyöreästi sillä ei katsonut olevan hänen paikkansa puhua tämän asioista ihmisille jotka eivät olleet heidän molempien ystäviä. Kertonut heidän tulleen tulokseen että yhteishuoltajuus ei enää onnistuisi, koska Carrie ei osoittautunut kovin äidilliseksi ja tarvitsi työstää menneisyytensä tuottamia ongelmia. Että asiat parantuisivat helpommin jos he eläisivätt erillään ja päävastuu lapsista olisi hänellä, isällä. Kertonut myös tarkoituksen olevan että Carrie silti pitäisi välillä yhteyttä ja viettäisi aikaa lasten kanssa, mutta vuosien kuluessa se suunnitelma ei ollut toteutunut. Lopulta hän oli lakannut yrittämästä pitää perhettä kasassa, ajatellen että parempi kokonaan ilman äidin läsnäoloa kuin jatkuvasti rikottujen lupausten kanssa.
Toisaalta hän ymmärsi Carrien tilanteen vaikeutta, mutta toisaalta oli odottanut hieman enemmän yritystä kaikkien niiden vuosien jälkeen, sillä tiesi tämän kuitenkin rakastavan lapsiaan, omalla tavallaan.
Heidän ystävyytensä oli näinä vuosina hieman etääntynyt hankalan tilanteen vuoksi, mutta olivat he mainittavan läheisinä pysyneet.
”Hän ei muuta takaisin saman katon alle, mutta on ollut aika tiiviisti yhteydessä ja muuttanut takaisin Lontooseen. Freya on yhä äidintyttö ja he tulevat hienosti toimeen kuten silloinkin, mutta Hunter ei oikein tiedä miten suhtautuisi hänen paluuseen...” hän jatkoi.
”Ei hän poikaa koskaan satuttanut tai mitään, heidän väliltään vaan puuttuu jotain. Se on tosi monimutkainen juttu, niin en ala siitä sen tarkemmin selittämään,” hän lisäsi väliin. Pääsyy toki oli se että se liittyi pojan ihmissuteuteen eikä hän halunnut alkaa keksimään minkäänlaisia peitetarinoita.
”Mutta siis paranemaan päin meidän perhe kuitenkin on,” hän totesi lopetellen muffiniaan. ”Saatan jopa vihdoin saada aikaiseksi aloittaa uuden harrastuksen, en tiedä vielä minkä mutta tekee mieli kokeilla jotain uutta. Siitä puhuen, Freya on innoissaan näytelmäkerhosta jonka aloittaa tänä syksynä – koulun järjestämä – ja hän onkin aika lahjakas näyttelijänä, minkä hän huomasi kokeiltuaan sitä viime pääsiäisen aikaan vanhempien oppilaiden kouluprojektin yhteydessä. Aiemminhan hän oli lähinnä innostunut piirtämisestä ja maalaamisesta taiteen saralla, kuten äitinsäkin,” hän kertoi ja pohti hetken miten tenavien taiteellinen lahjakkuus täytyi tulla lähinnä Carrien puolelta, Hunterin laulunlahja ja luovan kirjoittamisen taito mukaan lukien. Sillä hänen suvussaan ei ollut erityisen vahvaa taiteellisuutta, vaikka hänkin kyllä oli lahjakas piirtäjä ja kiinnostunut taiteista...mutta Carrie tuli pitkästä linjasta monenlaista taiteilijaa.
”Hunter puolestaan...” hän jatkoi, ”niin,” hän sitten huomasi, ”poika tosiaan vastaa yhä vain toiseen nimeensä Hunter, mihin hän tykästyi enemmän ollessaan seitsemän,” hän muistutti mutta ymmärtäväiseen sävyyn siihen että sitä oli vaikea muistaa kun ei käyttänyt nimeä kovin usein saatikka päivittäin.
”...kuitenkin, hän on innoissaan, ei koulun alkamisesta sinänsä, mutta kuudennen luokan aloittamisesta. Sillä tänä vuonna he saavat kummioppilaat ja hän toivoo kovasti että hänelle määrättäisiin poika jotta hän saisi tavallaan pikkuveljen. Heidän on siis tarkoitus pitää huolta ekaluokkalaisesta, katsoa ettei tätä kiusata ja ettei tämä eksy koulussa, ja opettaa koulun tapoja ja sen sellaista.”