Isoja uutisia, isompia päätöksiä

[Jacob King]

Tätäkään Jacob ei ollut odottanut, vaikka he olivatkin tunteneet jo vuosia ja mainittavan hyviä ystäviä. Pyyntö oli toki vain positiivinen, ja kunnia, mutta pitäisi kuitenkin ensin selvittää mitä Dena toivoi lapsensa kummilta. Mitään uskonnollista siihen ei siis liittyisi - joskin nykypäivänä harvemmin kai liittyi niissäkään tapauksissa joissa lapsen vanhemmat kuuluivat kirkkoon. Mitään uskonnollista ohjausta eivät odottaneet Daniel ja Juliekaan, pyytäessään häntä joulun aikaan syntyväksi lasketun lapsensa kummiksi vaikka he kaikki kuuluivat evankelis-luterilaiseen kirkkoon ja hekin aikoivat lapsensa kastaa. Hyvä vain, sillä vaikka hän kuului kristilliseen kirkkoon ei hän ollut henkisesti kristinuskossa sen enempää kuin missään muussakaan uskonnossa. Hän vain uskoi yleisesti ottaen korkeampaan voimaan ja sielun ikuiseen elämään.
Mutta usein kummiuteen liittyi lapsen henkisen tuen lisäksi paljon ajallista ja lahjojen muodossa rahallista velvoitetta - ja etenkin kirkolliseen - liittyi oletusarvoinen lupaus ottaa kummilapsi vastuulleen jos tämän vanhemmat kuolisivat eikä soveltuvia lähisukulaisia olisi...joskin kaikki eivät tehneet siitä mitään virallista sitoumusta. Pottereiden, Danielin ja Julien, kanssa he olivat toki virallistaneet sen sillä niin oli tehty Hunterin ja Freyankin kohdalla toisinpäin ja Daniel oli ollut hänelle kuin veli melkein koko heidän ystävyytensä ajan lapsuudesta asti.
Vaikka kummius oli tosiaan hänelle kunnia-asia ja hän periaatteessa olisi mielellään vaikka kaikkien ystäviensä lasten kummi, ei hän tietenkään kykenisi repeytymään kovin moneen suuntaan sen enempää henkisesti kuin ajallisesti tai rahallisestikaan - samalla kun omista lapsistaan huolehtiminen oli luonnollisesti kaikkein tärkeintä ja meni kaiken edelle.

Lisäksi oli seikka josta hän ei vielä puhuisi mitään, mutta jota oli mietittävä todella vakavasti ja huolella ennen mitään lupauksia.
Heidän perheessään oleva ihmissusi.
Hän ei mielellään paljastaisi sitä kenellekään jos ei ollut pakko - paitsi Danielille ja Julielle jo heti sen tapahduttua sillä heidät hän oli tuntenut vuosikymmeniä - mutta jos hän myöntyisi ottamaan minkäänlaista pitkäaikaista läheistä osaa jonkun toisen lapsen elämään, olisiko tämän vanhemmalle tarpeen tietää?
Ehkä ei, jos vastuu sisältäisi vain henkistä ohjausta tai satunnaisia lapsenvahtikertoja ja sen sellaista...Mutta asiaa oli tosiaan punnittava huolella. Hunter oli hyvä poika, mutta hän ei teeskennellyt voivansa varmuudella sanoa ettei jonain päivänä susi tämän sisällä ja sen tuomat vaikutukset muuttaisi jotain. Ja vaikka hän periaatteessa tunsi Denan suhteellisen hyvin ja tämä oli tosiaan ollut koko aikuisikänsä kuivilla päihteistä, tämän perhetaustoissa oli niin paljon monenlaista hämärää ja vaarallista että hän ei lapsensa ihmissuteutta noin vain sinne päin mainostaisi.
Ei mikään niistä tietenkään Denan syytä ollut ja tyttö oli osoittanut haluavansa viedä elämäänsä aivan toiseen suuntaan. Mutta kun sitä pystyi hallitsemaan vain itseään, ei aikuisia perheenjäseniään.

"Se olisi kunnia, todella," Jacob totesi vilpittömästi ja yhä lämpimästi hymyillen. "Mutta haluaisin olla mahdollisimman hyvä ja aktiivinen kummi. Minulla ollen kaksi omaa lasta ja jo yksi kummilapsi tuloillaan ensi joulun tienoilla...Niin täytyy ensin kysyä mitkä olisivat toiveesi ja odotuksesi lapsesi kummilta?"