Lepyttelyyn velhojen, jekut estää namunen

[Jacob King]

Jacob nojasi ovenkarmiin ja oli jo muutenkin hyvin vakavana ja kireänä tilanteesta, mutta nyt puheet menivät liian pitkälle ja hänen olemuksestaan kaikkosi kaikki sympatia.
”Rouva Cotton. Ymmärrän aiheutuneen harmin ja perintökalusteiden tunnearvon, ja korvaan kyllä joka pennin - mutta en hyväksy uhkauksia lastani kohtaan,” hän aloitti vakavana.
”Älkää koskeko häneen. Uskokaa minua, ette halua lähteä sille polulle,” hän totesi äärimmäisen itsevarmaan ja varoittavaan sävyyn, mutta suhteellisen tyynenä, katse tiiviistii naisessa. Hän jätti tarkoituksella mainitsematta olevansa poliisi sillä sillä ei ollut mitään merkitystä muuta kuin että hän tiesi tasan tarkkaan millaisen tuomion lapsen pahoinpitelystä voisi saada. Olisi nimittäin hyvin todennäköistä että hän ei jättäisi asiaa pelkästään oikeusjärjestelmän käsiin vaan kostaisi aivan henkilökohtaisesti vaikka sitten menettäisikin työnsä. Ei hän toki naisia fyysisesti satuttaisi missään tilanteessa, mutta varmistaisi että tekijä pysyisi lukkojen takana loppuelämänsä. Hänen lapsiaan ei kukaan seurauksitta satuttaisi olivat nämä tehneet mitä tahansa. Eikä varsinkaan elottomien esineiden takia.
”Kaikki lasteni kuritus kuuluu minulle. Olen todella pahoillani kodistanne, ja vakuutan että poika saa asianmukaisen rangaistuksen,” hän jatkoi hieman pehmeämmin, mutta itsevarma ja päättäväinen katse yhä rouva Cottonissa, ojentaessaan Cottoneille pari käyntikorttia jossa luki hänen nimensä, osoitteensa, ja kotipuhelinnumero.
”Hän tulee myöhemmin pyytämään anteeksi henkilökohtaisesti,” hän lisäsi. ”Toivon, että voitte silloin antaa anteeksi, sillä hän on pohjimmiltaan hyvä poika. Hän vain rakastaa käytännön piloja, saattaa välillä mennä liian pitkälle ja on vasta seitsemän. Teillä ei ehkä ole kokemusta lapsista, mutta tenavat eivät aina osaa ajatella tekojaan loppuun asti...saatikka välitä samoista asioista kuin aikuiset,” hän puhui lapsensa puolesta, sen tarkemmin ihmisen aivojen kehitykseen joka päättyy vasta kaksikymmentäviisivuotiaana tai arvomaailman kehitykseen syventymättä.