Lepyttelyyn velhojen, jekut estää namunen

[Jacob King]

Jacob antoi vieraiden selittää tilannetta rauhassa, kuunnellen tarkkaan ilme vakavana eikä missään vaiheessa yllättyneenä. Hysteerisia ja kiukkuisia pilan uhreja oli kohdattu sen verran monta vuosien varrella ja pojalla riitti mielikuvitusta jos jonkinlaisiin kepposiin. Mies nojaili toisella kädellään ovenkarmiin ja aikoi muutaman kerran pyytää naisihmistä rauhoittumaan hieman sillä tosiaan pojat olivat poikia. Ei hän toki sitä olisi tälle sanonut, mutta ei myöskään pitänyt tämän hieman kohtuuttomasta asenteesta pikkupojan tempaukseen jossa ei kuitenkaan ilmeisesti kukaan henkilö tai lemmikki ollut vahingoittunut eikä mitään korvaamatonta vahinkoa tapahtunut. Mutta hän pysyi vaiti loppuun asti sillä naisen, luultavasti aviomies, vaikutti yrittävän rauhoitella tätä.
Jacob kurtisti kulmiaan lepakonräkäherjan ja Taikaministeriön viranomaisten kohdalla. Onneksi ainakin yksi näistä sattui olemaan velho ja vieläpä unhoituttaja minkä ansiosta vältyttäisiin tulevilta harmeilta.

Hän otti vastaan muhkean ja jokseenkin painavan repun ja katsoi naista melko pitkään tämän tarratessa siihen myös. Olikohan tässä tosiaan kyse vain perintöhuonekaluista? Tai no, niillä toki saattoi olla melkoinen tunnearvo. Entisöinnin kustannusten noustessa esiin, jotka olivat hirvittävät, sai Jacobin irvistämään hieman. Luojan kiitos pankissa oli rahaa runsaasti muun muassa parin vuoden takaisten talokauppojen jäljiltä. Ja täytyi kai se asunto yleisestikin jotenkin saada asuinkelpoiseksi eikä senkään tekeminen varmasti ilmaista olisi jos se ei sitten taikuudella onnistuisi. Ikkunoita kun ei voisi pitää yötä päivää auki kaupungissa, ei varsinkaan syksyllä ja talvella. Pahasti häntä vain epäilytti ettei tässä voisi taikuutta käyttää, sillä Loganin puheista päätellen talon omistajat olivat jästejä.

Kaiken aikaa Hunter seisoi ulkoeteisessä isänsä vieressä, katsahtaen välillä epäröivästi sisälle. Paras olisi pysyä siinä kunnes saisi luvan poistua. Saisipahan korjattua tuon hullun naisen väitteitä jos tämä heittäytyisi draamakuningattareksi oikein huolella.

Kun koko tarina vieraiden näkökulmasta oli ilmeisesti kerrottu, Jacob henkäisi syvään.
"Että sellaista," hän totesi kuivasti, katsoen hetken Filipin ohi suuntaan johon pariskunta loittoni.
"Hunter?" mies kysyi tiukkaan sävyyn, ei vihaisena mutta selkeästi asian hyvin vakavasti ottavana, suunnaten samansävyisen katseensa poikaan. Hunter tuijotti mieluummin lattiaan ja väänteli hetken käsiään, pohtien kuinka kertoisi oman puolensa paljastamatta että oli mennyt häiriköimään pimeäksi jätettyä taloa.
"Tuota...Äh," hän aloitti vaikeasti. Sitten hän henkäisi turhautuneena. "Tuo nainen liioittelee, ei se löyhkä loputtomiin voi kestää!" hän puolustautui, nostaen epävarman katseensa Jacobiin, yhä käsiään väännellen. "Se oli vain pilapommi Tylyahon pilailupuodista eikä siinä paketissa lukenut mitään ikihajusta!"
"Yksi päiväkin on liikaa jos se tekee kodin asuinkelvottomaksi. Hunter, se ei ollut pila vaan ilkivaltaa," Jacob vastasi yhä tiukkaan sävyyn. Tietenkin muutama klassinen tempaus oli myös ilkivaltaa - kuten kananmunien heittely ja wc-paperilla pihojen sotkeminen - mutta ne olivat sentään suhteellisen harmittomia uhreille. Hän tosin oli kieltänyt muksujaan vetämästä kyseisiä tempauksia sillä ne olivat tarpeetonta ruoan ja paperin haaskausta. Vastaavaa sai tehdä kunhan se ei tuhoaisi kenenkään omaisuutta ja olisi maksutonta siivota. Mutta ikävä kyllä tätä tenavaa viihdytti välillä hyvän maun rajan ylittävät "pilat" kuten tämä.
Häneltä ei jättänyt huomiotta että vekara ei ollut aloittanut viimeisimmäksi mainitusta seikasta.
"Ja miksi et käynyt ensin soittamassa ovikelloa?"
"Voinko jo mennä peseytymään, haluaisin pois tästä asusta," Hunter kysyi takaisin.
"Vastaa ensin kysymykseeni," Jacob vastasi yrittäen pysyä kärsivällisenä. Hän olisi kovin mielellään viettänyt edes yhden rauhallisen Halloweenin. Hän tiesi kyllä vastauksen jo muutenkin, mutta halusi kuulla sen pojalta suoraan. Tämä kun ei koskaan ennen ollut pitänyt mitään kiirettä asustaan kuoriutumisessa, päinvastoin olisi yleensä halunnut nukkuakin se yllä.
"Seolipimeänä," Hunter sanoi nopeasti ja hiljaa, siirtäen katseensa taas aivan muualle.
"Anteeksi," hän kuiskasi, mutta Jacob ei ollut lainkaan vakuuttunut siitä että se tarkoitti mitään muuta kuin sitä että oli jääty kiinni.
"Pesulle siitä," Jacob komensi ja laski repun ulkoeteisen portaikon viereen ylätasolle. Hunter poistui mielellään tilanteesta, suoraan kylpyhuoneeseen hän suuntasi, ja alkoi pestä värejä pois kasvoiltaan ja hiuksistaan.
Freya, joka ei ollut voinut keskittyä piirrettyihin, uteliaisuuttaan kuunnellessa eteisestä kantautuvaa keskustelua, juoksi heti veljensä perään kyselemään tämän illan tapahtumista.

"Voin vakuuttaa että hän ei lepakonräkäherjaa heittänyt," Jacob aloitti, katsoessaan eteisen poikki portaisiin ja yläkertaan viilettävän pojan perään ja käänsi sitten katseensa takaisin Filipiin.
"Hän on vasta 7-vuotias, ja meidän taikasauvat on olleet visusti tallessa täällä. Sitä paitsi toisen taikasauvallahan olisi tavallistakin vaikeampaa onnistua loitsuissa. Epäilen että joku Tylypahkan oppilas on lähtenyt seikkailemaan ja innostunut liikaa, kouluhan on nykyään tuossa naapurikaupungissa..."
Hän oli oikeastaan melko varma että Hunterin mukana ollut Jesse oli herjan takana, mutta ei viitsinyt mainita asiasta nyt kun mitään vahinkoa ei ollut päässyt tapahtumaan. Pojan vanhemmille hän kyllä ilmoittaisi, tempaus kun taisi olla vekaralta toinen lajiaan.
"Mitä hajupommiin tulee..." hän jatkoi ja huokaisi, hieroen toista ohimoaan sormenpäillään. "Olen pahoillani. Voin vain kuvitella millainen lemu siellä on...Kai kaikki säilyi kuitenkin ehjänä? Onko heillä jokin paikka missä asua kunnes talo saadaan kuntoon?"
Hän tahtoi tietää miten hurjaan laskukun tässä pitäisi alkaa varautua.