Lepyttelyyn velhojen, jekut estää namunen

[Filip Logan]

Kun poika lähti kohti kotia Filip huikkasi Laurentille, että nyt lähdettäisiin, Hetty jäi paikan päälle, koittaen häivyttää hajua loitsuilla. Filip asteli Laurentin rinnalla ja kaikki olivat vaitonaisina. Pojan mutina ei kuulunut heille ja onneksi, aikuiset eivät nimittäin olleet halukkaita enempää kiukkuisuuteen. Kun poika soitti ovikello, Filip sanoi, että olisi parempi tässä välissä laskea kahteenkymmeneen, mutta kun pojan isä ilmestyi ovelle ja kysyi ongelmasta, Lisa oli suuna päänä kaakattamassa: "Vai mikä on ongelma? Tämä nulikka tässä on syypää, että koko asuntomme haisee haisunäädän eritteeltä ja minun perintöhuonekaluni, joita on entrattu viikkokausia, ovat nyt pinttyneessä hajussa!" Filip iski kätensä otsalleen ja Laurent veti vaimonsa kauemmas, puhuakseen tuolle rauhallisesti, joten Filip sai hyvän hetken puhua. "Niin siinä se asia oli, mutta tiedät-kyllä-mitkä viranomaiset joutuivat tulemaan paikalle. Lepakonrääntakia", Filip sanoi vakavalla äänellä ja näytti virkamerkkiään, josta selvisi hänen olevan unhoituttajaosaston päällikkö. "He eivät muista sitä", tässä kohtaa Filip nyökkäsi Cottoneita kohti ja jatkoi: "Mutta lupasin viranomaisillemme, että tuon asian ilmi teille", Filip sanoi rauhallisella äänellä ja katsoi miestä silmiin.

Lisa ja Laurentkin tulivat lähemmäs ja Laurent tuli ääneen: "Se haju on kammottava, siellä ei pysty olemaan, ne vieraatkin meidän pihallamme yökkivät sitä hajua." Filip puristi vielä pojan karkkireppua ja ojensi sen pojan isälle: "Tässä on poikanne saalis." Lisa kuitenkin tarttui reppuun, alkaen huutaa: "Tuo nulikka ei tarvitse karkkejaan, saisi korvata aiheuttamansa vahingon!" Filip katsoi ystäväänsä: "Laurent?" Laurent katsoi vaimoaan ja vaiensi tuon. "Vaimoni ihan oikeassa, vaikka hän käyttääkin nyt turhan vahvoja sanoja, sillä pojat ovat poikia, mutta se haju on kammottava." Hajun kammottavuutta painostettiin aika moneen kertaan ja Lisakin päsmäsi: "Perintökalujeni entraus maksoi 1500 puntaa." Laurent katsoi Filipiä ja lähti vaimonsa kanssa takaisin kotia kohti.

Kun pariskunta lähti Filip huokaisi syvään: "Minä olen hyvin huumorintajuinen ja ymmärrän hyvien pilojen päälle, mutta rajansa kaikella. Meidän illanviettomme meni tämän takia pilalle. Poika ei edes soittanut ovikelloa, eikä missään vaiheessa kysynyt karkkeja ja kepposia, vaan heitti sen karsean hajupommin tuosta vain alas savupiipusta ja se haisee joka huoneissa." Filip katsoi miestä silmiin ja antoi tuolle vuoron.