Lepyttelyyn velhojen, jekut estää namunen

[Jacob King]

Hunter tuijotti Filipiä ilme kovana ja haastavana, mutta selvästi vaihtoehtojaan ankarasti pohtien, roikkuessaan kiinni reppunsa olkaimessa. Hänen voimillaan reppua ei saisi mitenkään revittyä mieheltä ilman jotain väkivaltaista toimenpidettä kuten varpailla hyppäämistä tai puremista tai jotain muuta yhtä kiellettyä. Vahinkotaikojakin hän oli osannut hillitä jo vuosia ja isi ja äiti tiesivät sen, joten sellaisenkaan kanavoimista ei voisi yrittää vaikka tunnetila kyllä riittäisi. Hän ei sitten yhtään pitänyt tuosta ukosta.
Poika huokaisi luovuttaneena. Pakko kai miellyttää näitä ankeita vanhuksia, jos ikinä halusi päästä nauttimaan illan saaliista.
No, ainakaan mitään viranomaisia ei tarvinnut kotiovella nähdä, se oli jo pieni plussa.
"Okei, okei. Mennään sitten..." poika mutisi synkkänä, tunki kätensä puvuntakkinsa taskuihin ja lähti pikkukiviä potkien talsimaan kohti pihan porttia ja sitten katua pitkin eteenpäin kohti seuraavaa poikkikatua joka olisi hänen kotikatunsa.
Koko matkan aikana hän ei puhunut aikuisille sanaakaan tai edes katsonut näihin, käveli vain muutaman metrin näiden edellä ja hieman sivussa ja mutisi itsekseen kaikki tuntemansa ja muutaman juuri siihen tilanteeseensa keksimän nimityksen näille. Varmuuden vuoksi kuitenkin niin hiljaa ettei ne varmasti kuuluisi taaemmas. Välillä hän keskeytti sen miettiäkseen kuinkahan pahasti nuo mahtaisivat suurennella asiaa? Tuo nainen nimittäin vaikutti tosi vihaiselta ja jaksoi kaakattaa perintöhuonekaluistaan ihan kuin ne muka olisivat jotenkin lopullisesti pilalla pienen hajuongelman takia.
Neljässä minuutissa he saavuttivat Kingsley Avenuen ja Hunter kääntyi oikealle, kotitalon ollen heti toinen talo tästä risteyskohdasta. Aivan talonsa edessä nuoren puun vieressä seisovan katulampun valossa ja lopulta pihaansa, liikkeen tunnistavan pihavalon syttyessä, astellessaan Hunter vilkaisi rannekelloaan joka näytti vain pari minuuttia yli kahdeksaa. No ainakaan tätä ei laskettu vielä myöhästymiseksi.

Hän soitti ovikelloa. Voi miten riemukasta olisikaan jos jostain syystä kotona olisikin vain pikkusisko ja nuo ärmätit olisivat vaivautuneet tänne turhaan. Niiden olisi pakko antaa hänen karkkinsa takaisin ja häipyä. Ikävä kyllä se oli täysin turha haave, hän ja sisko kun olivat aivan liian nuoria jäämään yksin kotiin.
Oven aukaisikin tikkaria imeskelevä 5-vuotias tyttö jonka vaaleat pitkät hiukset olivat märät ja pörrössä. Siskokin oli ilmeisesti vasta palannut äidin kanssa kierrokselta, ehtinyt juuri käydä kylvyssä ja olohuoneesta kantautuvista äänistä päätellen juuri alkaa karkki-vai-keppostelun aikana nauhoitettujen piirrettyjen katsomisen.
"Aloitit ilman minua, peikko!" Hunter huudahti ärtyneenä. Heidän oli tarkoitus katsoa piirretyt yhdessä. Normaalisti se ei olisi haitannut häntä juuri lainkaan, videollahan ne olivat, mutta nyt vähän kaikki ärsytti. Hän oli niin toivonut että tämä ensimmäinen itsenäinen kierros olisi päättynyt ongelmitta.
Tyttö vain väläytti veljelleen hymyn.
"Äiti! Isi! Hunter on kotona ja pahalla tuulella! Ja hänellä on naapureita mukana!" Freya hihkaisi keittiön suuntaan siirryttyään tyynesti takaisin sisäeteiseen ja asteli sitten takaisin olohuoneeseen.
"Voi Luoja," Jacob ja Carrie totesivat yhteen ääneen keittiössä jossa istuskelivat teekuppien ääressä. Tuo yhdistelmä ei lupaillut mitään hyvää. Huokaisten mies nousi pöydän äärestä. Hän oli rentoutunut koko päivän tummansinisessä t-paidassa ja kevyissä farkuissa ja toivoi hartaasti ettei tarvitsisi lähteä ulos selvittämään mitään kaaosta.
Astellessaan ruokasalin läpi sisäeteiseen hän yritti olla päästämättä mielikuvitustaan liian vilkkaaksi, vaikka tuon tenavan kanssa saikin kyllä odottaa vaikka mitä.
”Iltaa,” hän tervehti pojan takana seisovaa pariskuntaa, ilmestyessään ulkoeteiseen ja katsahdettuaan ensin että Hunter oli kunnossa. Ehjältähän poika vaikutti joskaan ei niin iloiselta kuin olisi voinut. ”Mikä on ongelma?” mies kysyi heti tervehdyksensä perään, huolestunut katse aikuisissa ja se kuului myös äänessä mutta olemuksensa oli muutoin tyyni.