Kun käärme haukkuu

[Stephen Hunter King]

Stephen soi Denalle puolihymyn, ja heilutti Dumolle paljon innokkaammin hyvästiksi, kun Jacob lähti kantamaan häntä takaisin kohti kujan sisäänkäyntiä. Majatalon takapihalla hän laski pojan maahan ja kaksikko käveli, Jacob pojan kädestä pitäen, jonkin matkaa Charing Cross Roadia kohti Charing Crossin metroasemaa. Matka kului puheitta sillä kumpikin pyöritteli ahkerasti mielessään päivän tapahtumia, joskin aivan eri näkökulmista ja tunnelmin. Metroasemalle päästyäänkään Jacob ei kokenut olevansa vielä niin tyyni ja kasassa että voisi turvallisesti ilmiintyä., mutta onneksi he sattuivat tunneliin juuri kun sopiva linja oli lähdössä.
Pian he kiisivät kotia kohti, Stephen yritti herätellä pientä keskustelua mukavista aiheista ja saikin miehen jonkin verran mukaan sillä lopultakin Jacob oli onnellinen ja helpottunut että hänen pikkuisensa oli vielä siinä ja hän sai jutella tämän kanssa.
Jotain mitä hän ei ollut saanut tehdä veljensä kanssa yli kahteenkymmeneenviiteen vuoteen.
Oli hassua, outoakin ajatella että saman ajan kuluttua tuo hänen edessään ummet lammet dinosauruksista selittävä ja käsieleillä dramatisoiva pikkupoika olisi melkein hänen ikäisensä mies.
Jos, Jacob rukoili, hän vain jotenkin onnistuisi pitämään tämän turvassa.
Luojan kiitos edes sota oli ohi.