19-03-2016, 05:42 AM
Jacobille ei ollut väliä oliko hän tai Carrie paikalla vai ei - jos jollakulla oli ongelma hänen lapsensa kanssa siitä tultaisiin puhumaan jommalle kummalle heistä, ei alettaisi kurittamaan kuin omaa lasta. Mutta hän kuittasi anteeksipyynnön vain nyökkäyksellä, sillä se kuulosti vilpittömältä ja tilanne olisi voinut mennä paljon pahemminkin. Suotta siitä alkaisi tämän enempää numeroa nostamaan, poikakin kun tuntui tietävän ettei hänen tarvinnut sietää tuollaista.
...
Jacob päätti vielä seurata Denaa ja Dumoa Viistokujalle, jotta saataisiin tilanne varmasti selväksi ja asianllisesti erottua.
Hän viittasi kädellään Stepheniä seuraamaan ja poika valui vastahakoisesti alas tuolilta ja asteli isänsä perässä takaisin majatalon takapihalle ja kujalle.
Poika pyöri isänsä lähettyvillä pikkukiviä potkien, Denan selittäessä käärmeestä, muttei jaksanut keskittyä kuuntelemaan kovin tarkkaan sillä valtaosa energiasta valui hermoiluun sillä hän tiesi mikä kotona odottaisi.
"Luojan kiitos joku ei tiennyt tuota..." Jacob totesi merkitsevään sävyyn ja vilkaisi syrjäsilmällä poikaansa. Olihan viikari tähän asti muutamilla käyntikerroillaan kunnioittanut Iskunkiertokujalle menon kieltoa, mutta ei sitä koskaan tiennyt millainen seikkailu saattaisi voittaa sen jännittävyydellään.
Stephen katsoi paremmaksi olla vaihteeksi hiljaa, kunnes tajusi että varmaan Dena kutsuisi kohta aurorit paikalle.
"Kutsutko sinä aurorit tänne?" hän kysyi napittaen ylös Denaan, mutta kääntyi samantien Jacobin puoleen ja alkoi mankua kädet leuuan alla ristissä "Isi, jäädään vielä, tahdon kysellä aurorilta kaikkwa! Ja minä olen todistaja, he tarvitsevat minua!"
Jacob katsoi hetken poikaa harkitsen, mutta tuli lopulta toiseen päätökseen.
"Ei, me lähdemme nyt kotiin kuten aiemmin sanoin."
Hän nosti pojan syliinsä.
"Dumo näki samat asiat kuin sinä, joten et tässä tapauksessa ole korvaamaton kellekään muulle kuin perheellesi," hän sanoi ja antoi vekaralle nopean mutta hyvin rakastavan halin.
"Kiitos esittelyistä, Dena, ja Dumo," mies totesi katsahtaen hymyillen kumpaakin vuorollaan. "Tenavat ehtivät kyllä saada paljon hupia ja uutta tietoa."
...
Jacob päätti vielä seurata Denaa ja Dumoa Viistokujalle, jotta saataisiin tilanne varmasti selväksi ja asianllisesti erottua.
Hän viittasi kädellään Stepheniä seuraamaan ja poika valui vastahakoisesti alas tuolilta ja asteli isänsä perässä takaisin majatalon takapihalle ja kujalle.
Poika pyöri isänsä lähettyvillä pikkukiviä potkien, Denan selittäessä käärmeestä, muttei jaksanut keskittyä kuuntelemaan kovin tarkkaan sillä valtaosa energiasta valui hermoiluun sillä hän tiesi mikä kotona odottaisi.
"Luojan kiitos joku ei tiennyt tuota..." Jacob totesi merkitsevään sävyyn ja vilkaisi syrjäsilmällä poikaansa. Olihan viikari tähän asti muutamilla käyntikerroillaan kunnioittanut Iskunkiertokujalle menon kieltoa, mutta ei sitä koskaan tiennyt millainen seikkailu saattaisi voittaa sen jännittävyydellään.
Stephen katsoi paremmaksi olla vaihteeksi hiljaa, kunnes tajusi että varmaan Dena kutsuisi kohta aurorit paikalle.
"Kutsutko sinä aurorit tänne?" hän kysyi napittaen ylös Denaan, mutta kääntyi samantien Jacobin puoleen ja alkoi mankua kädet leuuan alla ristissä "Isi, jäädään vielä, tahdon kysellä aurorilta kaikkwa! Ja minä olen todistaja, he tarvitsevat minua!"
Jacob katsoi hetken poikaa harkitsen, mutta tuli lopulta toiseen päätökseen.
"Ei, me lähdemme nyt kotiin kuten aiemmin sanoin."
Hän nosti pojan syliinsä.
"Dumo näki samat asiat kuin sinä, joten et tässä tapauksessa ole korvaamaton kellekään muulle kuin perheellesi," hän sanoi ja antoi vekaralle nopean mutta hyvin rakastavan halin.
"Kiitos esittelyistä, Dena, ja Dumo," mies totesi katsahtaen hymyillen kumpaakin vuorollaan. "Tenavat ehtivät kyllä saada paljon hupia ja uutta tietoa."