Leikkimielisyyttä aamukasteessa

[Dimitar Kosminski]

Kun kettu lähti lönkyttelemään poispäin Dimosta ja Glacituksesta, hieman ensin katsoen heihin ja sitten loikkien puun taakse, oli Dimo aikeissa lähteä seuraamaan tuota; näytti kuin sillä olisi ollut jotain asiaa Dimolle tai kuin se olisi pyytänyt häntä seuraamaan. Pari askelta ketun luo otettuaan puun takaa kuului puhetta ja pian nuori nainen ilmestyi esiin sieltä mihin kettu oli mennyt. Tuolla oli pitkät, punaiset hiukset; aivan kuin sillä ketulla. Ja mikäli Dimitar kuuli oikein, oli kettu ollutkin tuon nainen. Animaagi, niinpä tietysti... Dimo pyöritti silmiään omalle typeryydelleen ja mulkaisi Glacitukseen päin. Dimo olisi voinut vannoa tuon näyttävän vahingoniloiselta, jos tuolla olisi ollut kasvoina mitään muuta luiden lisäksi. Nyt niissä ei ollut ilmettäkään. Glacitus kohautti olkiaan. Ja Dimo käännähti takaisin naiseen päin.
"Ääh, Rochefort on kissa. Familiaarini. Se on varmaan Durmstrangin laivassa. Tai Durmstrangissa. Siellä minä sen viimeksi näin...?" Dimo puolikysyi Glacitukselta, joka vastasi nyt Dimon viereltä:
"Se taisi jäädä Durmstrangiin..." Haamu oli nyt entistä häilyvämpi aamun alkaessa valeta hieman enemmän.
Niin tietysti, typerä kissa ei koskaan ollut siellä missä sitä tarvitsi.
Dimo katsahti takaisin punatukkaiseen naiseen.
"Niin ja... Anteeksi ei ollut tarkoitus kutsua raivotautiseksi. Ei oltu varma mikä sinä olit?" Dimo tunsi tarvetta pyytää anteeksi aiempia puheitaan.