07-01-2024, 10:35 PM
”Ei nyt Glacitus-! Pikari ei vielä ota vastaan nimiä!” Dimitar tiuskaisi aaveelle, joka hädintuskin näkyi aamuhämärässä, kun tuo oli jo usuttamassa nuorukaista laittamaan nimeään Liekehtivään Pikariin. Kaksikko, tai oikeastaan vain Dimitar - Glacituksella kun ei ollut valinnanvaraa - oli päättänyt lähteä aamukävelylle Durmstrangin kostean kolkosta ja tunkkaisesta laivasta.
”Miksi sitten teidän piti tulla näin ajoissa?” Kysyi Glacitus. Aaveen eläessä velhoturnaijaisia tuskin oli vielä edes keksitty ja Dimon tietojen mukaan kukaan Glacituksen aiemmin omistanut ei ollut oikean ikäinen, saatikka edes puheväleissä karsean näköisen kummituksen kanssa.
”Ei turnaus ole vain kisoja varten; tarkoituksena on saada ystäviä ja… sen sellaista?” Dimo ei ollut aivan varma itsekään, mutta näki tuon kuukauden Tylypahkassa ikäänkuin lomana. Glacitus tuhahti. Haamu piti kai ajatusta turhanpäiväisenä. Dimo oli aikeissa vastata kummitukselle, kun huomasi jonkun matkan päässä eläimen lönkyttelemässä heitä päin. Se näytti ketulta, mikä oli sinänsä omituista sillä ne yleensä juoksivat pakoon ihmisen nähdessään. Kuten kaikki eläimet.
”Glacitus? Näetkö saman?” Haamu nyökkäsi ja hymähti.
”Raivotautinen?” Dimo katsahti haamuun epäilevästi ja takaisin kettuun.
”Tuskin?” Tosin Dimitar ei ollut koskaan nähnyt kyseisessä tilassa olevaa eläintä, joten satavarma ei velho ollut eläimen tilasta.
”Miksi sitten teidän piti tulla näin ajoissa?” Kysyi Glacitus. Aaveen eläessä velhoturnaijaisia tuskin oli vielä edes keksitty ja Dimon tietojen mukaan kukaan Glacituksen aiemmin omistanut ei ollut oikean ikäinen, saatikka edes puheväleissä karsean näköisen kummituksen kanssa.
”Ei turnaus ole vain kisoja varten; tarkoituksena on saada ystäviä ja… sen sellaista?” Dimo ei ollut aivan varma itsekään, mutta näki tuon kuukauden Tylypahkassa ikäänkuin lomana. Glacitus tuhahti. Haamu piti kai ajatusta turhanpäiväisenä. Dimo oli aikeissa vastata kummitukselle, kun huomasi jonkun matkan päässä eläimen lönkyttelemässä heitä päin. Se näytti ketulta, mikä oli sinänsä omituista sillä ne yleensä juoksivat pakoon ihmisen nähdessään. Kuten kaikki eläimet.
”Glacitus? Näetkö saman?” Haamu nyökkäsi ja hymähti.
”Raivotautinen?” Dimo katsahti haamuun epäilevästi ja takaisin kettuun.
”Tuskin?” Tosin Dimitar ei ollut koskaan nähnyt kyseisessä tilassa olevaa eläintä, joten satavarma ei velho ollut eläimen tilasta.
ÄÄNINÄYTE (Dimon ääni on vaan noi lower pitch kohat)