13-10-2023, 10:14 PM
Homysios katsoi Navahoa ja sanoi: "Ei se katso aikaa, kuinka kauan kukakin suree. Surulla ja ilolla ei ole aikaa. Minä toivon kuitenkin, ettet unohda, yritä ennemmin hyväksyä asia. Se ei ole helppoa, mutta kun pystyt sisälläsi hyväksymään asian, niin se paha olokin alkaa helpottamaan." Sitten hän lisää: "Aivan kuin Thaeleira silloin pienenä vasana karkasi ja te toitte kotiin, niin silloin hän oppi hyväksymään sen tosiasian, ettei Aegistos ja Ampythia olleet enää täällä edes henkinä, niin silloin hänen parantumisensa alkoi."
Ori huomasi kuitenkin, kuinka Navaho tahtoi jo lähteä, eikä hän estellyt tätä enää yhtään. Thaeleira seisoi vain Homysioksen vierellä ja katsoi isoveljensä perään, häntä suretti nähdä tuon tuska.
Homysios käänsi katseensa Thaeleiraan, joka katsoi onnettomana vanhempaa veljään. Homysios laski kätensä tämän hartialle. "Mites se pieni?" Homysios kysyi varovasti. "Se on isän ja äidin, ei minun. Minä... en tunne sitä kohtaan mitään sellaista, mitä olen nähnyt äitien tuntevan varsojaan ja vasojaan kohtaan", Thaeleira sanoo hiljaa ja katsoo Navahon loittoneevaa selkää. "Älä tunne siitä huonoa omaatuntoa. Teit vaikean, mutta varmasti parhaimman ratkaisun, eikä kukaan ole oikeutettu tuomitsemaan sitä ratkaisua", Homysios huokaisi syvään ja sanoi: "Mene sinäkin isäsi luolaan ja käy levolle. Tarvitset sitä." Homysios lähti perääntymään kylästä ja hetken aikaa, Thaeleira katsoi nyt tämän loittonevaa selkää ja lähti kohti kotiluolaa.
Ori huomasi kuitenkin, kuinka Navaho tahtoi jo lähteä, eikä hän estellyt tätä enää yhtään. Thaeleira seisoi vain Homysioksen vierellä ja katsoi isoveljensä perään, häntä suretti nähdä tuon tuska.
Homysios käänsi katseensa Thaeleiraan, joka katsoi onnettomana vanhempaa veljään. Homysios laski kätensä tämän hartialle. "Mites se pieni?" Homysios kysyi varovasti. "Se on isän ja äidin, ei minun. Minä... en tunne sitä kohtaan mitään sellaista, mitä olen nähnyt äitien tuntevan varsojaan ja vasojaan kohtaan", Thaeleira sanoo hiljaa ja katsoo Navahon loittoneevaa selkää. "Älä tunne siitä huonoa omaatuntoa. Teit vaikean, mutta varmasti parhaimman ratkaisun, eikä kukaan ole oikeutettu tuomitsemaan sitä ratkaisua", Homysios huokaisi syvään ja sanoi: "Mene sinäkin isäsi luolaan ja käy levolle. Tarvitset sitä." Homysios lähti perääntymään kylästä ja hetken aikaa, Thaeleira katsoi nyt tämän loittonevaa selkää ja lähti kohti kotiluolaa.