Kun asiat alkaa selvitä

[Navaho]

Homysioksen puristaessa Navahon hartiaa, Nava ymmärsi mitä tuo tarkoitti, miten tuo yritti helpottaa heidän kaikkien oloa. ”Tiedän, etten ole yksin… Mutta se vain…” Navaho huokaisi murahtavasti. ”Siitä on jo lähemmäs neljä vuotta.” Navaho pudisti päätään ja jatkoi. ”Luulisi, että olisin jo unohtanut!” Ori tunsi vilunväristysen kulkevan lävitseen. ”Mutta yritä unohtaa, kun joka kerta kun katson itseäni jostain heijastavasta muistan veljeni ja…” Navaho keskeytti itsensä turhautuneena ajatuksistaan ja nosti kämmenensä haroakseen lyhyitä hiuksiaan. Onneksi ne sentään eivät olleet pitkät, kuten velj- Ori tuhahti ajatuksen juoksulleen, laski kätensä ja viittoi keskusaukion suuntaan. ”Kiitos, Homysios. Thaeleira. Minun täytyy… mennä etsimään Jinnunga.” Navaho sanoi, aikeenaan päästä omiin oloihinsa mahdollisimman äkkiä. Jostain syystä juuri tänään kaiken tuon huojentuneen energian ja… onnellisten loppujen jälkeen, Nava ei kestänyt ajatusta Caernista ja siitä, että veli ei vaan vieläkään ollut palannut takaisin. Eikä koskaan palaisikaan. Nava oli väsynyt, ehkä hänen pitäisi käydä juomassa jotain ja palata kotiinsa, kuten Homysios oli ehdottanut?