13-10-2023, 08:20 PM
Kun Caernin tilalla olikin tuttu lauman vanhin Homysios, tyttö huokaisi syvään ja kuiskasi hänkin: "Ihan luulin, että..." Homysios keskeyttää. "Te luulitte minua veljeksenne", Homysios sanoo ymmärtävästi. Sitten hän kysyy uudestaan: "Toteutuiko oikeus vihdoin?"
Thaeleira nyökkää: "Toteutui." Homysios astelee lähemmäs Thaeleiraa ja Navahoa ja sipaisee Thaeleiran hiuksia isällisesti. "Se tieto helpottaa minua", hän sanoo lempeästi ja kysyy: "Mitä Magorianin luolassa päätettiin?" Thaeleira katsoi Homysiosta silmiin ja sanoi: "Hän saa jäädä laumaan, mutta vaimoa hänelle ei suoda laumastamme. Ja... minä avioidun Plion kanssa, jonain päivänä, kunhan olen rauhassa saanut levätä ja rauhoittua isän ja äidin luolassa."
Homysios nyökkää lempeästi ja sanoo: "Niin on varmasti kaikkein parasta." Hän on hetken hiljaa ja katsoo Navahoa. "Sinun kannattaisi juoda jotain rauhoittavaa, olet hivenen kalpea", hän sanoo ja sitten hän kääntää katseensa takaisin Thaeleiraan: "Sinunkin on syytä nyt levätä. Antakaa itsellenne aikaa toipua sisäisistä haavoistanne. Ja te tiedätte, että olipa mitä tahansa mielenne päällä, te voitte aina puhua minulle luottamuksella. Se mitä te minulle kerrotte, sitä minä en eteenpäin kerro, jos se on toiveenne."
Sitten hän katsoo Navahoa ja puristaa tämän hartiaa lohduttavasti: "Caernunnoskaan ei haluaisi, että sinä kärsit. Hänen ratkaisunsa olivat hänen ratkaisujaan ja kaikki meni niinkuin oli hänen polullaan tarkoitettu, sitä on vaikea ymmärtää, mutta hän ei varmastikaan haluaisi, että sinä vellot surussasi yksin."
Thaeleira nyökkää: "Toteutui." Homysios astelee lähemmäs Thaeleiraa ja Navahoa ja sipaisee Thaeleiran hiuksia isällisesti. "Se tieto helpottaa minua", hän sanoo lempeästi ja kysyy: "Mitä Magorianin luolassa päätettiin?" Thaeleira katsoi Homysiosta silmiin ja sanoi: "Hän saa jäädä laumaan, mutta vaimoa hänelle ei suoda laumastamme. Ja... minä avioidun Plion kanssa, jonain päivänä, kunhan olen rauhassa saanut levätä ja rauhoittua isän ja äidin luolassa."
Homysios nyökkää lempeästi ja sanoo: "Niin on varmasti kaikkein parasta." Hän on hetken hiljaa ja katsoo Navahoa. "Sinun kannattaisi juoda jotain rauhoittavaa, olet hivenen kalpea", hän sanoo ja sitten hän kääntää katseensa takaisin Thaeleiraan: "Sinunkin on syytä nyt levätä. Antakaa itsellenne aikaa toipua sisäisistä haavoistanne. Ja te tiedätte, että olipa mitä tahansa mielenne päällä, te voitte aina puhua minulle luottamuksella. Se mitä te minulle kerrotte, sitä minä en eteenpäin kerro, jos se on toiveenne."
Sitten hän katsoo Navahoa ja puristaa tämän hartiaa lohduttavasti: "Caernunnoskaan ei haluaisi, että sinä kärsit. Hänen ratkaisunsa olivat hänen ratkaisujaan ja kaikki meni niinkuin oli hänen polullaan tarkoitettu, sitä on vaikea ymmärtää, mutta hän ei varmastikaan haluaisi, että sinä vellot surussasi yksin."