Kun asiat alkaa selvitä

[Navaho]

Thaeleiran sanat toivat lohtua Navaholle; hän oli kyllä tiennyt olevansa Caernille tärkeä - aivan kuten Caern oli Navaholle - mutta nyt jonkun muun yhtä tärkeän sanoittaessa ajatukset itse lähteestä… No, se teki ajatuksesta tietysti vahvemman. Kun Nava oli aikeissa välittää huojennuksensa Thaelle, että sanat olivat juuri ne mitä Nava ei ollut tiennyt tarvitsevansa, sisko kuiskasi epäuskoisena Caernunnoksen nimen. Hämmentyneenä Navaho kääntyy katsomaan samaan suuntaan kuin Thae. Ja totta tosiaan Caern seisoi matkan päässä heistä. Silmän räpäyksessä tuo epätodellinen tilanne vaihtui järjellisemmäksi kun ori kuuli kentaurin puhuvan, ei Caernin äänellä, vaan Homysioksen äänellä. Tilanteen rauettua nopeasti, Navaho naurahti hermostuneesti. ”Hetken luulin… Ei sen väliä…” Ori pudisti päätään ja kääntyi poispäin isosedästään. Jostain kumman syystä Caernin kuoleman jälkeen ajoittain oli ollut vaikeaa katsoa heidän isäänsä tai isosetäänsä kasvoihin - puhumattakaan Navan omista kasvoista tyynen veden pinnalla; nyt hänellä oli jonkinlainen ymmärrys tuosta. Molemmat näyttivät miltei tuskaisen paljon hänen kaksoisveljeltään.