Kun asiat alkaa selvitä

[Navaho]

”Kelppi.” Mutisi Nava selittäen Thaeleiralle. ”Jos hän ei ollut kentauri, niin mikä muu hän olisi ollutkaan kuin kelppi.” Ori kertoi melkeinpä ironisesti. ”Se ei ollut tarpeeksi inhimillinen tajutakseen ettei kellään ollut hohtavia silmiä, joten se ei tajunnut että niiden muuttamiset sellaisiksi oli tarpeetonta ja huomiota herättävää.” Ori selitti vastauksen aiempaan sanomiseensa ja jatkoi nyt tapahtumien muistelua. ”Kerran hän sai minut ja Caernin riitoihin. Se oli aikalailla samoihin aikoihin kun Caern kertoi Tinyn tavasta nirhata kuolonsyöjiä.” Nava katsahti Taivaskallion kärjen suuntaan. ”Olin alkanut epäillä Tinyn motiiveja ja Caern huomasi miten kohtelin sitä.” Nyt ori naurahti, tosin naurahduksesta oli huumori kateissa. ”Caern ei koskaan - sitä ennen tai sen jälkeen - ole ollut kellekkään yhtä vihainen.” Ori pudisti nyt päätään, täysin muistojensa syövereissä. ”Caern kertoi kuolonsyöjistä ja Tinystä kai vakuuttaakseen minut ettei Tinystä ollut meille haittaa. Sen jälkeen olin enemmän… salakavalampi tutkiessani Tinyn liikkeitä. Ja kerran sainkin sen kiinni itse teossa. Se sama lampi minkä läheltä me sinua kerran etsittiin?” Ori katsahti kysyvästi sisartaan, kysyen sanattomasti josko Thaeleira muisti vielä paikan. ”Seurasin kerran Tinyä sinne yöllä ja - koska siihen aikaan en vielä epäillyt Tinyn olevan muuta kuin kentauri, joskin epäilyttävä sellainen - kuvittele yllätykseni kun se rääpäle vaihtaakin muotoaan ja rämpii veteen, eikä tule sieltä ylös ennen auringonnousua.” Navaho naurahti jälleen.