Kun asiat alkaa selvitä

[Navaho]

Nava tunsi miten hänen sydämensä lyönnit tihenivät katsoessaan voikukkaa kädessään. Hän ei tykännyt puhua Caernin kuolemaan johtaneista tapahtumista ja jotenkin vain meni lukkoon aina kun niistä olisi pitänyt puhua. Jinnungan kanssa tapahtumien kertominen oli helpompaa. Caernunnos oli juuri hetki ennen sitä kuollut ja Navaho oli täynnä vihaa koko maailmaa kohtaan. Jinnungalle asian purkaminen oli helpottanut siinä hetkessä eikä asiasta ollut tarvinut enää puhua. Vanhemmille oli myös käynyt selväksi mitä Caernille kävi; Bolvangar oli ollut paikalla ja nähnyt tapahtumat, mutta kauempaa kuin Nava. Nyt taas, kun tapahtumasta oli jo vuosia, mutta kipu kalvoi edelleen, tapahtumista oli jotenkin… epätodellista puhua. Nava pyöritti silmiään. Nyt tai ei koskaan. Ori heitti voikukan sivuun ja kääntyi taas Thaen puoleen. ”Tiny ei ollut kentauri.” Hän hymähti. ”Caernilla ja Tinyllä oli… suhde? Kai niinkin voisi sanoa? Caern oli lääpällään Tinyyn. Vanhemmat ja minä tiedettiin siitä ja se oli ok. Mutta joku minussa vain ajan myötä varoitti ettei Tiny ollut ihan tavallinen…” Navaho oli hetken hiljaa yrittäen muistella tapahtumia tarkemmin. ”Sitten sota kuolonsyöjien kanssa paheni ja Caern kertoi miten Tiny oli…” Navaho keskeytti puheensa ja tuijotti nyt ruohikossa lojuvaa voikukkaa sitä sen takemmin kuitenkaan rekisteröimättä. ”Nauttinut kuolonsyöjien tappamisesta.” Tarkemmin tuon muistettuaan tapahtumista tuli aina vain sairaampia ja sairaampia.