06-06-2023, 06:05 PM
Polope huulille nousi hymy, kun hän katsoi omaa rakasta poikaansa. "Hyvä on, minun on mentävä poimimaan kasveja", hän sanoi lempeästi ja lähti pois päin. Hän ymmärsi tämän hämmennyksen, aamu oli alkanut kuitenkin normaalisti ja sen puolessa välissä tämä oli aivan yllättäen päätynyt aviolupaukseen. Hän pysähtyi kuitenkin ja katsoi poikansa suuntaan: "Tiedätkös kultaseni. Minä olen sinusta hurjan ylpeä." Polope pyyhki poskelleen vierivän kyyneleen ja asteli sitten pois.
Thaeleiraa oli aina kokenut perheen rakkauden ja tuen, mutta oli kuitenkin asioita, joita tälle ei aina kerrottu. Johtuiko se hänen herkästä luonteestaan, hänen menetyksistään vai mistä, sitä hän ei tiennyt eikä hän ollut osannut vaatia selittelyjä paljon. Hän oli keskittynyt aina siihen hetkeen. Caernunnoksen kuoltua, hän ei ollut rohjennut udella tarkemmin, ei isältä eikä äidiltä, koska näki että menetys sattui heihin niin paljon.
Thae lähti askeltamaan veljensä mukana suuntaan. "Outoa varmaan, että kysyn sitä nyt, mutta jotenkin ajattelen, että kaiken tämän jälkeen jos otan senkin käsittelyyn nyt, niin tulevaisuudessa minun ei ehkä tarvitsisi enää kohdata niin isoja asioita kuin tänään", Thaeleira sanoi, kulkiessaan isoveljensä vierellä kohti taivaskalliota.
Thaeleiraa oli aina kokenut perheen rakkauden ja tuen, mutta oli kuitenkin asioita, joita tälle ei aina kerrottu. Johtuiko se hänen herkästä luonteestaan, hänen menetyksistään vai mistä, sitä hän ei tiennyt eikä hän ollut osannut vaatia selittelyjä paljon. Hän oli keskittynyt aina siihen hetkeen. Caernunnoksen kuoltua, hän ei ollut rohjennut udella tarkemmin, ei isältä eikä äidiltä, koska näki että menetys sattui heihin niin paljon.
Thae lähti askeltamaan veljensä mukana suuntaan. "Outoa varmaan, että kysyn sitä nyt, mutta jotenkin ajattelen, että kaiken tämän jälkeen jos otan senkin käsittelyyn nyt, niin tulevaisuudessa minun ei ehkä tarvitsisi enää kohdata niin isoja asioita kuin tänään", Thaeleira sanoi, kulkiessaan isoveljensä vierellä kohti taivaskalliota.