15-05-2023, 08:38 PM
Effie silitteli toisella kädellään J:n turkkia ja toisella kädellä hän siveli fantatölkkiä. Hän piti katseensa Jacobin silmissä ja kuunteli kun tämä vastasi siihen kysymykseen ja huoleen, mikä oli viimeisimmäksi tullut hänen suustaan.
Hän pohti samalla kaikkea sitä, mitä hänen korvansa ottivat vastaan. Oli tietyllä tapaa helpottavaa saada vastauksia, mutta toisaalta taas se lisäsi tietynlaista epävarmuutta.
Jos joku solmu avautuikin, sen perään tuli ikäänkuin uusi solmu.
Effie kuitenkin tiedosti, että asia olisi jotenkin avattava. Hän toki tiesi ja ymmärsi senkin puolen asiasta, että vaikka isyys selviäisi varmasti, niin se ei tekisi asioista taikaiskusta helpompaa. Sillä vaikka se selviäisi ja Jacob sen myötä luultavasti tulisi elämään mukaan, oli tällä kuitenkin kokonaan aivan eri perhe ja todellisuudessa Effie tiesi, että pienet lapset tarvitsivat Jacobia käytännön tasolla paljon enemmän kuin hän. Toisaalta Effie, etsi biologista isäänsä siksi, että oli eksynyt ja halusi sen pohjalta kyetä rakentaa oman itsensä, sen minuuden joka hän todellisuudessa olisi.
"Minä luotan eniten ehkä ukkiin ja mummiin. Ne on aina ollut ja huolehtineet. Jos muut ei, mutta ei nekään aina ole tulleet, jos eivät ole tienneet, että minä tarviin niitä. Ei äiti aina kaikkea kertonut niille", Effie kertoi ja hörppi fantaansa.
Hän huokaisi syvään ja sanoi: "Minä en ole koskaan erityisesti pitänyt palapeleistä. Mutta silti minä olen niinkuin palapeli, mutta siitä palapelistä puuttuu palanen. Ja jos sitä palasta ei löydy siihen, en minä voi olla lainkaan minä."
Hetken hiljaisuuden jälkeen hän sanoi: "Minä tiedän ja ymmärrän sen, että vaikka se asia selviäisi, niin sinulla on oma elämä pienempien lasten kanssa, enkä minä halua siihen tunkeutua sotkemaan niitä kuvioita. Minä haluan vain... tietää kuka minä olen. Haluan tietää, miltä se palapeli näyttää valmiina. Että siinä isänkin kohdalla voisi olla mustan varjon tilalla selkeä kuva."
Hän pohti samalla kaikkea sitä, mitä hänen korvansa ottivat vastaan. Oli tietyllä tapaa helpottavaa saada vastauksia, mutta toisaalta taas se lisäsi tietynlaista epävarmuutta.
Jos joku solmu avautuikin, sen perään tuli ikäänkuin uusi solmu.
Effie kuitenkin tiedosti, että asia olisi jotenkin avattava. Hän toki tiesi ja ymmärsi senkin puolen asiasta, että vaikka isyys selviäisi varmasti, niin se ei tekisi asioista taikaiskusta helpompaa. Sillä vaikka se selviäisi ja Jacob sen myötä luultavasti tulisi elämään mukaan, oli tällä kuitenkin kokonaan aivan eri perhe ja todellisuudessa Effie tiesi, että pienet lapset tarvitsivat Jacobia käytännön tasolla paljon enemmän kuin hän. Toisaalta Effie, etsi biologista isäänsä siksi, että oli eksynyt ja halusi sen pohjalta kyetä rakentaa oman itsensä, sen minuuden joka hän todellisuudessa olisi.
"Minä luotan eniten ehkä ukkiin ja mummiin. Ne on aina ollut ja huolehtineet. Jos muut ei, mutta ei nekään aina ole tulleet, jos eivät ole tienneet, että minä tarviin niitä. Ei äiti aina kaikkea kertonut niille", Effie kertoi ja hörppi fantaansa.
Hän huokaisi syvään ja sanoi: "Minä en ole koskaan erityisesti pitänyt palapeleistä. Mutta silti minä olen niinkuin palapeli, mutta siitä palapelistä puuttuu palanen. Ja jos sitä palasta ei löydy siihen, en minä voi olla lainkaan minä."
Hetken hiljaisuuden jälkeen hän sanoi: "Minä tiedän ja ymmärrän sen, että vaikka se asia selviäisi, niin sinulla on oma elämä pienempien lasten kanssa, enkä minä halua siihen tunkeutua sotkemaan niitä kuvioita. Minä haluan vain... tietää kuka minä olen. Haluan tietää, miltä se palapeli näyttää valmiina. Että siinä isänkin kohdalla voisi olla mustan varjon tilalla selkeä kuva."