Kun käärme haukkuu

[Stephen Hunter King]

Stephen tuijotti ylös Dumoon täysin ihmeissään. Ensinnäkin hän ei saanut mitään selvää tämän sanoista aluksi, vaikka oli jo jouluaaton vierailulla tottunut tämän sönkötykseen. Jostain syystä se vain oli äsken tavallista pahempaa. Toisekseen, kun hän lopulta tietenkin poimi mistä oli kyse, hän ei käsittänyt mitä se Dumolle kuului tai miksi tämä teki siitä tuollaisen ongelman. Eihän tämä ollut hänen lapsenvahtinsa tai mitään.
”Se on äitini huone,” poika intti, kääntäen katseensa huoneeseen ja siellä hääräävän siivoojan suuntaan. Eihän Dumo tiennyt missä hänen äitinsä sillä hetkellä oli tai olivatko he reissussa koko perheen voimin vai ei, vaikka he olivatkin tulleet kauppaan vain isänsä kanssa ja hän oli juuri valehdellut syystä päästä huoneeseen. Hän piti näitä harmittomina valkoisina valheina sillä olihan hän pyrkimässä selvittää rikos eikä vain omaksi huvikseen säätänyt tai aikonut mitään pahaa. ”Sitä paitsi sinut on erotettu,” vekara lisäsi ja huitaisi kädellään Dumon suuntaan painellessaan sisään huoneeseen. Hänen Watsoninsa ei voisi olla noin ylivarovainen ja liian tiukkapipo. Eihän hän aikonut täältä mitään ottaa tai edes kauheasti penkoa toisten tavaroita, mitä nyt vähän silmäilisi.
”Hän on ystäväni eikä aina muista kaikkea koska hänen aivonsa ovat erilaiset,” poika selitti siivoojatädille viattoman hymyn kera ja huitoi Dumon suuntaan. Rouva uskoi sen helposti sillä Dumo näytti ja kuulosti jälkeenjääneeltä muttei kuitenkaan noin äkkiä sanoa kuinka pahasti tämä oli eli kuinka pitkä muisti tällä olisi.
”Hyvä on,” rouva sanoi lempeästi ja lähti huoneesta. ”Sanon äidillesi että pääsitte perille,” tämä totesi astellessaan kärryineen käytävää takaisin haarautumaa kohti. Hän oli vaihtanut pari sanaa huoneessa majailevan naisen kanssa tämän lähdettyä alakertaan hetkeä aiemmin kun hän oli tulossa hoitamaan hommiaan, ja oli melko varma että poika narrasi mutta ei voinut olla täysin varma ja joka tapauksessa uskoi että tämän äiti haluaisi tietää että noin erikoinen kaksikko oli turvassa, jos pojan tarina oli totta.
”Okei,” Stephen huikkasi perään huolettomasti, astellessaan huoneen vuoteen viereen ja asettuen lattialle vatsalleen. Sitten hän ryömi puoliksi sängyn alle ja odotti että silmänsä tottuisivat hämärään.
Heillä olisi ainakin muutama minuutti aikaa katsella ympärilleen ennen kuin tuo täti ehtisi alas ja huoneen asukas ylös, tai ehkä enemmänkin jos tämä ei ollut enää majatalossa vaan lähtenyt ulos.
”Katso, Dumo!” hän hihkaisi vuoteen alta, olettaen että kaveri oli vielä paikalla. ”Löysin jotain!”
Sitten hän näytti vuoteen alta melko ohutta kirjaa hämähäkkilajeista. Nainen tai joku tämän läheisistä ilmeisesti oli kiinnostunut hämähäkeistä. Ehkä myös käärmeistä?
Poika pudotti kirjan lattialle ja jatkoi sängynalustan tutkimista sillä sinne oli jostain syystä levinnyt enemmänkin tavaraa. Tai ehkä tarkoituksella piilotettu...?
Stephenin etsivämoodi oli toivottomasti päällä. Majatalossa olisi voinut tapahtua vaikka räjähdys ja hän olisi suhtautunut siihen etsiväasenteella.