04-05-2022, 04:02 AM
Thaeleira huokaisi helpotuksesta ja katsoi Plion ja tämän äidin suuntaan. Hän asteli sitten Plion luokse ja tarttui tämän käteen varovasti, kysyen: "Jos sinulle sopii, tulisin taas joka päivä kuitenkin seuraasi, ennen seremoniaa?" Polope hymyili tytölle lempeästi ja katsoi hymyillen tämän vanhempia ja siirtyi sanomaan näille tyytyväisenä: "Oikein hyvä merkki, sisäisetkin haavat ja traumat alkavat parantua sen myötä."
Kun hänen poikansa oli antanut vastauksensa, saattoi äiti lempeästi poikansa askareisiin.
Kun he olivat kahden kesken, hän kysyi: "Mitä sinä ajattelet, tästä kaikesta?"
Thae katsoi noiden perään ja huomasi sitten äitinsä reaktion ja oli hyvin hämmentynyt. Hänkin oli kuullut isoisä Kronista, mutta luullut tämän olevan jo kuollut.
Nubuin säikähti hereille ja alkoi hieman itkeä ja Thaeleira säikähti yllättävää itkua ja perääntyi hämillään isänsä ja veljensä väliin vailla normaaleja äidinvaistojaan. Hän oli raskautensa aikana joutunut kokemaan Banen iskuja niin paljon, että hänen kehonsa vain paranteli ulkoisia vammoja ja haavoja, ettei äidinvaistoille ollut jäänyt aikaa kehittyä ja kasvaa.
Thaesta saattoi huomata, kuinka hämmentynyt hän oli siitä ettei tuntenut yhtä voimakkaasti äidinvaistoja, kuin muut lauman äidit, hän vain katsoi itkevää vasaa ymmärtämättä kuinka toimia, vaikka oli nähnyt äitien hoitavan itkeviä lapsiaan ja lapsiaan yleensä. Hän ei osannut ajatella itseään äitinä. Äiti oli äiti, nyttenkin.
Kun hänen poikansa oli antanut vastauksensa, saattoi äiti lempeästi poikansa askareisiin.
Kun he olivat kahden kesken, hän kysyi: "Mitä sinä ajattelet, tästä kaikesta?"
Thae katsoi noiden perään ja huomasi sitten äitinsä reaktion ja oli hyvin hämmentynyt. Hänkin oli kuullut isoisä Kronista, mutta luullut tämän olevan jo kuollut.
Nubuin säikähti hereille ja alkoi hieman itkeä ja Thaeleira säikähti yllättävää itkua ja perääntyi hämillään isänsä ja veljensä väliin vailla normaaleja äidinvaistojaan. Hän oli raskautensa aikana joutunut kokemaan Banen iskuja niin paljon, että hänen kehonsa vain paranteli ulkoisia vammoja ja haavoja, ettei äidinvaistoille ollut jäänyt aikaa kehittyä ja kasvaa.
Thaesta saattoi huomata, kuinka hämmentynyt hän oli siitä ettei tuntenut yhtä voimakkaasti äidinvaistoja, kuin muut lauman äidit, hän vain katsoi itkevää vasaa ymmärtämättä kuinka toimia, vaikka oli nähnyt äitien hoitavan itkeviä lapsiaan ja lapsiaan yleensä. Hän ei osannut ajatella itseään äitinä. Äiti oli äiti, nyttenkin.