Kun asiat alkaa selvitä

[Navaho]

Helen ja Bolvangar hyväksyivät oitis vasansa toiveen viettää jonkin aikaa taas tutussa kotiluolassa. "Voit jäädä niin pitkäksi aikaa kun tarvis on." Sanoi Bolvangar taputtaen Thaeleiran päätä. Bolvangar huomasi myös sivusilmällä Plion äitinsä vieressä katsovan hieman heidän suuntaansa - ei täysin, mutta suurimmaksi osaksi. Plio myös näytti ymmärtävän tilanteen, kun Thaeleira sanoi haluavansa rauhoittua muutaman päivän. Tuon kuullessaan Plio kääntyi äitinsä puoleen, jotta tuo auttaisi varsansa takaisin omiin askareihinsa. Pliophilius oli aivan toisenlainen, kuin Bane. Ja kiitos siitä... Myös Ayáttara näytti hyvinkin huojentuneelta tilanteen rauettua vaikka oli ollut kovin varma aiemmasta päätöksestään.

Sitten heitä aiemmin puolustanut vanha ori tuli lähemmäs osoittaen huojennuksensa päätöksestä ennen kokouksesta vetäytymistä. Navaho ei aluksi näyttänyt pitävän orista ensinkään tajuttuaan tuon olleen yksi niistä ihmissusihyökkäyksen aikaisista laumaan liittyneistä. Nava kuitenkin leppyi nopeasti. Vanhan orin kertoessa nimensä huomasi Bolvangar tammansa reaktion. Kron... Missä olen aiemmin kuullut tuon nimen? Bolvangar mietti Navahon kiittäessä vanhaa oria. "Kiitos, Kron. Thaen tukemisesta siis." Vanha ori nyökkäsi hymyten ja oli aikeissa jo poistua, kun Helen sanoi vapisevalla, mutta samalla kiivaalla äänellä kuin tuon kysymyksen vastaus olisi kaikki kaikessa. "Neera, tunsitko Neeran?" Ja sitten Bolvangar tajusi. "Eikö sinun Kron ole kuollut?" Bolvangar kysyi yllättyneenä, kuin ei olisi uskonut ollenkaan omaa oletustaan siitä, mitä Helen tahtoi varmistaa kysymyksellään. Kukaan ei vastannut Bolvangarille, eikä tuo liiemmin tarvinnut vastausta. Nyt vanha ori oli hieman hämmentynyt kuin myöskin Navaho äitinsä oudosta käytöksestä. Miksi Helen kysyisi tuolta orilta edesmenneestä isoäidistä?
"Neera?" Kron sanoi hengästyneen oloisena. "Niin! Olen hänen tyttärensä!" Helen tivasi pitäen yhä Nubuinia sylissään. Kron näytti valmiilta poistumaan koko tilanteesta. Bolvangar, mitä hän pystyi vanhan orin mutinasta saamaan selkoa, hämmästyi todella ollessaan oikeassa. "Hah, Neera meni siis naimisiin." Ei ihme, että tuossa vanhassa orissa oli ollut jotain tuttua. Kron näytti hieman pettyneeltä ja siltä, että oli kääntymässä nyt todella lähteäkseen. "Kron! Olet minun isäni!" Kun Helen sai tuon sanotuksi liikutukseltaan, kaikkien ensireaktiot olivat hieman koomisia; Kron jähmettyi nyt itse paikoilleen. Kron todella oli Helenin isä. Ja äitinsä sanat kuullessaan Navaho huudahti järkytyksestä hämmentyneenä. "Mitä?!"