30-04-2022, 11:35 PM
//Oi juma nyt tuli plottwisti x'''DDDDD
Helen ymmärsi tasan tarkkaan tamman senhetkiset tunteet. "Voi Reba." Helen ei olisi halunnut kuvitellakaan miltä olisi tuntunut menettää jokaikinen varsoistaan, ainoan eloonjäänneen ollessa vain hitunen siitä mitä nuorena oli ollut. Pahemmann asiasta teki se, millainen Bane oli aiemmin ollut; todellakin joka tamman unelma varsa. Muutama noista varsoista oli myös kuollut vanhemmalla iällä, ensimmäisessä velhosodassa. Caernunnos oli aina ollut ja pysynyt unelmavarsana. Tamma ajatteli pala kurkussa ja sillä hetkellä Helen olisi halunnut lohduttaa ystäväänsä, halata tuota, muttei tohtinut herättää sylissään nyt nukkuvaa Nubuinia. Sitten Magorian jatkoi paikaltaan lauman edestä. "Kokous on nyt ohi. Thaeleira." Johtajaori aloitti kääntyessään nuoren tamman puoleen. "Haluatko, että avioliittosi Plioon astuu saman tien voimaan tai haluatko pitää suuremman seremonian myöhemmällä ajalla?" Magorian kysyi ja naurahti pienesti ja mahdollisimman hyväntahtoisesti jatkaessaan: "Nyt kun ei ole sen kummempi hoppu avioitua." Johtajaori viittasi Banen vuosi sitten tekemään vaatimukseen päästä mahdollisimman nopeasti avioon. "Joka tapauksessa, voit olla varma ettei Banea päästetä enää lähellekään sinua."
Suurin osa laumasta oli alkanut hiipumaan paikalta ja oletettavasti nuo palaisivat nyt takaisin aiempien askareidensa pariin. Ennen omaa lähtöään, aiemmin tapausta kommentoinut vanha ori hymyili -lopputulokseen tyytyväisenä- Thaeleiralle ja Bolvangarille sekä Helenille. Helen nyökkäsi tuolle kiitokseksi tuen osoittamisesta. Sitten hetken aikaa huojentuneena ollut Navaho asteli lähemmäs vanhempiaan tunnistaessaan itse vanhan orin. "Tuohan oli...siinä laumassa?" Ja nyt Navaho mutristi kulmiaan epäluottamuksesta. Bolvangar nosti toisen kätensä, sen joka ei ollut Thaen puolella, ja esti varsaansa kimpaantumasta sen enempää. "Nava. Olet oikeassa, mutta anna olla. Sille ei voi enää tehdä mitään." Bolvangar sanoi. Navaho närähti ja laittoi kätensä puuskaan. Kuullessaan Navahon puheet ja nähdessään tuon katseen, vanha ori vastasi lämpimällä äänellä. "En tuntenut Tinyä. Tuo vain...tupsahti esiin jostain ja liittyi joukkoomme... Olen pahoillani veljestäsi." Navaho tuhahti, mutta leppyi hieman. Tuo vanha ori tuskin olisi Tinyn tekosista tiennyt sen enempää ja olisi varmasti aiheuttanut enemmän harmia kuin mitä oli tähän mennessä tehnyt. Navahohan ei edes ollut muistanut koko oria. "Mikä on nimesi?" Navaho tahtoi jostain syystä tuon tietää. Olihan tuo puolustanut Thaeta. Vähintä mitä Nava voisi nyt tehdä olisi kiittää tuota nimellään. Hymyten, vanha ori vastasi: "Kron. Olen Kron." Ja sillä samalla sekunnilla Helen jähmettyi paikoilleen.
Helen ymmärsi tasan tarkkaan tamman senhetkiset tunteet. "Voi Reba." Helen ei olisi halunnut kuvitellakaan miltä olisi tuntunut menettää jokaikinen varsoistaan, ainoan eloonjäänneen ollessa vain hitunen siitä mitä nuorena oli ollut. Pahemmann asiasta teki se, millainen Bane oli aiemmin ollut; todellakin joka tamman unelma varsa. Muutama noista varsoista oli myös kuollut vanhemmalla iällä, ensimmäisessä velhosodassa. Caernunnos oli aina ollut ja pysynyt unelmavarsana. Tamma ajatteli pala kurkussa ja sillä hetkellä Helen olisi halunnut lohduttaa ystäväänsä, halata tuota, muttei tohtinut herättää sylissään nyt nukkuvaa Nubuinia. Sitten Magorian jatkoi paikaltaan lauman edestä. "Kokous on nyt ohi. Thaeleira." Johtajaori aloitti kääntyessään nuoren tamman puoleen. "Haluatko, että avioliittosi Plioon astuu saman tien voimaan tai haluatko pitää suuremman seremonian myöhemmällä ajalla?" Magorian kysyi ja naurahti pienesti ja mahdollisimman hyväntahtoisesti jatkaessaan: "Nyt kun ei ole sen kummempi hoppu avioitua." Johtajaori viittasi Banen vuosi sitten tekemään vaatimukseen päästä mahdollisimman nopeasti avioon. "Joka tapauksessa, voit olla varma ettei Banea päästetä enää lähellekään sinua."
Suurin osa laumasta oli alkanut hiipumaan paikalta ja oletettavasti nuo palaisivat nyt takaisin aiempien askareidensa pariin. Ennen omaa lähtöään, aiemmin tapausta kommentoinut vanha ori hymyili -lopputulokseen tyytyväisenä- Thaeleiralle ja Bolvangarille sekä Helenille. Helen nyökkäsi tuolle kiitokseksi tuen osoittamisesta. Sitten hetken aikaa huojentuneena ollut Navaho asteli lähemmäs vanhempiaan tunnistaessaan itse vanhan orin. "Tuohan oli...siinä laumassa?" Ja nyt Navaho mutristi kulmiaan epäluottamuksesta. Bolvangar nosti toisen kätensä, sen joka ei ollut Thaen puolella, ja esti varsaansa kimpaantumasta sen enempää. "Nava. Olet oikeassa, mutta anna olla. Sille ei voi enää tehdä mitään." Bolvangar sanoi. Navaho närähti ja laittoi kätensä puuskaan. Kuullessaan Navahon puheet ja nähdessään tuon katseen, vanha ori vastasi lämpimällä äänellä. "En tuntenut Tinyä. Tuo vain...tupsahti esiin jostain ja liittyi joukkoomme... Olen pahoillani veljestäsi." Navaho tuhahti, mutta leppyi hieman. Tuo vanha ori tuskin olisi Tinyn tekosista tiennyt sen enempää ja olisi varmasti aiheuttanut enemmän harmia kuin mitä oli tähän mennessä tehnyt. Navahohan ei edes ollut muistanut koko oria. "Mikä on nimesi?" Navaho tahtoi jostain syystä tuon tietää. Olihan tuo puolustanut Thaeta. Vähintä mitä Nava voisi nyt tehdä olisi kiittää tuota nimellään. Hymyten, vanha ori vastasi: "Kron. Olen Kron." Ja sillä samalla sekunnilla Helen jähmettyi paikoilleen.
××××××××××××××××××××××××××××××××××××××××××
××××××××××××××××××××××××××××××××××××××××××
××××××××××××××××××××××××××××××××××××××××××
××××××××××××××××××××××××××××××××××××××××××