19-03-2016, 05:28 AM
Dumo ei ihan käsittänyt, mitä Stephen tarkoitti, kun toivoi, ettei sitä liskonraajaa olisi, mutta oivalsi kuitenkin, että tuo kaipasi haastetta. Dunmore yritti tarkkailla ja näki oudot jäljet. Hän huomasi korkokengän multaisen painauman ja osoitti sitä Stephen: ”Kookokenkä.” Dumo ei kuitenkaan tiennyt, ottiko Stephen häntä vakavasti, koska halusi itse olla salapoliisi, mutta Dumo tunnisti hyvin joitain asioita ja tuo oli korkokengän jälki. Kun Stephen kysyi lähimmästä ovesta, Dumo näytti sen, mutta ovella tarttui pikkupojan olkaan: ”Ei uloz. Kielletty.” Mutta itsevarma skidi oli toista mieltä. Dumo kääntyi katsomaan taakseen, mutta päätti seurata tarkasti nuorempaansa, sillä tunsi vastuun olevan suuri, eikä halunnut Stephenille sattuvan mitään.
Huomattuaan, että Stephen katsoi iskunkiertokujan suuntaan ja epäilystä roiston olevan siellä, Dumo sanoi topakasti ja täysin selkeästi: ”Stephen King, me emme mene iskunkiertokujalle. Siitä ei neuvotella.” Dumo näki pojan innostuneen ilmeen, mutta sanoi kuitenkin: ”Palataan liikkeen.”
”Ai vuotava noidankattila?” Dumo kysyi, kun Stephen mainitsi majatalon. Dunmore joutui pohtimaan ja pieni omatunto soimasi jo nyt, koska heidän piti oikeastaan olla Ihmeiden eläintarhassa ja Dena luotti häneen. ”No okei”, hän sanoi ja he menivät tiiliseinän luo. Dumo otti taikasauvan laajennetusta taskusta ja näpäytti tiiliä hetken, kunnes tiilet avasivat kulkureitin majataloon. Dumo piti tarkkaan silmällä Hunteria, sillä tiesi, että poika kuitenkin olisi tullut majataloon, joten parempi, että edes tutun kanssa, sillä Dunmore, ei tahtonut mitään pahaa sattuvan, vaikka omatunto soimasi kovin kovasti.
Huomattuaan, että Stephen katsoi iskunkiertokujan suuntaan ja epäilystä roiston olevan siellä, Dumo sanoi topakasti ja täysin selkeästi: ”Stephen King, me emme mene iskunkiertokujalle. Siitä ei neuvotella.” Dumo näki pojan innostuneen ilmeen, mutta sanoi kuitenkin: ”Palataan liikkeen.”
”Ai vuotava noidankattila?” Dumo kysyi, kun Stephen mainitsi majatalon. Dunmore joutui pohtimaan ja pieni omatunto soimasi jo nyt, koska heidän piti oikeastaan olla Ihmeiden eläintarhassa ja Dena luotti häneen. ”No okei”, hän sanoi ja he menivät tiiliseinän luo. Dumo otti taikasauvan laajennetusta taskusta ja näpäytti tiiliä hetken, kunnes tiilet avasivat kulkureitin majataloon. Dumo piti tarkkaan silmällä Hunteria, sillä tiesi, että poika kuitenkin olisi tullut majataloon, joten parempi, että edes tutun kanssa, sillä Dunmore, ei tahtonut mitään pahaa sattuvan, vaikka omatunto soimasi kovin kovasti.