Kun asiat alkaa selvitä

[Navaho]

Kun kaikki neljä kentauria tulivat ulos luolasta, Nubuin Helenin käsivarsilla, odotti heitä jokseenkin ikävä yllätys luolan näköpiirissä. Bane oli tullut paikalle uudemman kerran ja halusi nähdä vasansa. Bolvangarin ilme muuttui äkkiä ärtyneeksi, kun Bane tömisteli lähemmäs heitä. Bolvangar viittoi tammoille, että noiden olisi parempi pysyä nyt hänen takanaan. "No? Missä se on?" Kysyi Bane tökerösti. "Missä on poikani?" Banen virne kasvoi tuon naamalla. Ori oli varma, että vasa olisi ori, sillä muusta ei Banelle olisi hyötyä. Tuo asteli lähemmäs Bolvangaria ja huomasi nyt nukkuvan Nubuinin Helenin sylissä. Bane oli aikeissa ottaa vasan itselleen, mutta ennenkuin tuo ehti liikahtaakaan otti vanhempi ori miekan huotrastaan ja sanoi: "Jos kosket minun poikaani, et ole tässä laumassa enää kauaa." Bane naurahti. "Vai sinun poikaasi? Kaikki tietävät miten vanhimmalle sinun pojistasi kävi. Ja niille muillekin jotka eivät paljon päivänvaloa nähneet. Saa nähdä käykö tuollekin samalla lailla. Tammasi ei varmasti kestäisi sitä." Bane virnisti ja Bolvangar hörähti tuolle uhkaavasti. Mitä Bane ikinä juonikaan, nyttemmin oli selvää, ettei se ollut kenellekään hyväksi ja vielä vähemmän tammoille. Bolvangar vittoi takanaan olevia tammoja ohittamaan heidät, kunnes lähti itsekin noiden mukana Magorianin luolaan päin. Ori myös varmisti samalla ettei Bane lähtenyt enää heidän peräänsä.