Kun asiat alkaa selvitä

[Navaho]

Thaeleiran synnytettyä äitinsä avulla vasansa, näki kumpikin vanhempi miten Thae oli hieman shokissa tilanteesta. Helen rauhoitteli tytärtään vakuuttamalla, eetä jokainen tunne mitä tuo nyt tunsi oli varmasti sama kuin monella muullakin vastasynnyttäneellä. Helenin huomatessa Thaen aikeen parantaa vasansa tamma hymysi vienosti. Thaen vaistot olivat vahvat, mutta riittivätkö ne haluamaan pitää vasansa? Heti vasan päästäessä ensimmäiset äänensä otti Helen orin suoraan syliinsä, kun vanhempi ja kokeneempi tamma tajusi että Thae ei sitä syliinsä ottaisi tuon kavahtaessa kauemmas. Nyt Bolvangar, joka oli ollut hiljainen koko toimituksen ajan, huokaisi ja sanoi: "Minä ja äitisi voisimme pitää siitä huolen." Bolvangar vilkaisi vaimoonsa joka piti vasaa sylissään sen näköisenä, ettei olisi kehdannut toivoa vasaa hoidettavakseen. Bolvangar kääntyi Thaen puoleen joka oli nyt perääntynyt luolan nurkkaan, kauas vasastaan. "Bane ei pääsisi siihen käsiksi." Bolvangar oletti, että tamman puheet paholaisesta koskivat Banea. Tuon aviomiestä. Sitä jota Thaella ei pitäisi olla aihetta pelätä. Bolvangar pudisti päätään. Ori ei voinut uskoa miten hän oli voinut antaa tapahtua näin. Bolvangarin ajatukset jeskeytyivät kun tuo kuuli Helenin vavisevan äänen: "Mikä on hänen nimensä...?" Tamma kysyi Thaeleiralta hiljaa katsoen vasaa sylissään. Bolvangar pystyi kuvittelemaan miltei hetki hetkeltä mitä tamma muisteli: kaikkien heidän omien varsojensa menetykset; kuinka monta kertaa tamma oli itse joutunut halaamaan jokaista elotonta varsaansa, mutta myös ne hetket kun varsa eli sekunninkin pidempään kuin yksikään kuolleista varsoista. Eikä Caernunnosinkaan kohtalo ollut varmasti kaukana tamman, ja orin itsensäkään, ajatuksista sinä hetkenä.