10-03-2021, 05:50 PM
//Eipä tuo mitää, ite kullakin joskus inspiraatio kateissa.//
Thaeleira rauhottui pikkuhiljaa. Ja siirtyi äitinsä ohjaamaan syvemmälle luolaan makuulle. Hän yritti keskittää ajatukset johonkin mukavampaan, mutta pienokainen ei ollut halukas jakamaan huomiota syntymänsä hetkellä mihinkään muuhun. Thaeleira alkoi uikuttaa hieman kivusta, hänen parantavat voimansa eivät pitäneet kipua poissa, vaikka hän koitti keskittää ajatuksensa kivun poistamiseen. Thaen katse harhaili levottomasti äidin luo. "Minusta tuntuu, että se syntyy ihan väärin päin", hän sanoi peloissaan ja kun voimakkaat työntösupistukset alkoivat, pelko osoittautui todeksi ja ulos työntyi aluksi vain yksi jalka, pelokas tyttö alkoi itkeä ja kipukin voimistui. Ei siinä lopulta mennyt montaakaan hetkeä, ehkä noin puolisen tuntia, kun hän äitinsä avulla sai synnytettyä pienen orivasan. Thae katsoi hyvin epävarmasti ja jokseenkin vailla tunteita pienokaista. Hän ei tuntenut sitä kohtaan ei yhtään mitään. "Onko normaalia, että minä en tunne sitä kohtaan yhtään mitään?" hän kysyi ääni väristen äidiltään. Pienokainen ei jaksanut edes itkeä, se oli pieni ja heiveröinen, joten Thaeleira keskitti kaikki voimansa mitä pystyi ja kävi käsillään pienen vasan läpi. Hän tunsi käsissään kuinka sen kehoon tuli elämän virtaa kuin tulenkipinöinä ja pian pienokainen päästi ensi parkaisunsa ja avasi silmänsä. Kun se oli selvästi elävien kirjoissa, Thaeleira ei voinut mitään sille, että hän kavahti vasaa kauemmas, hän ei kokenut mitään kiintymystä ja mitään tunteita tai vaistoja tuota outoa olentoa kohtaan, jota oli kuukausikaupalla suojellut kohdussaan. "En minä pysty sitä hoitamaan, minä en pysty suojelemaan sitä paholaiselta", Thae kuiskasi ja alkoi nyyhkyttää. "Minä en tunne sitä kohtaan mitään", Thae sanoi. Hän oli nähnyt laumassa vuosien varrella äitejä, jotka olivat ikionnellisia synnyttäessään pienokaisia ja saadessaan hoivata heitä, toisaalta näillä oli hyvät puolisot. "Minä en halua olla vielä kenenkään äiti", Thaeleira nyyhkäisi ja perääntyi pimeimpään kolkkaan luolassa ja käpertyi kääröksi.
Thaeleira rauhottui pikkuhiljaa. Ja siirtyi äitinsä ohjaamaan syvemmälle luolaan makuulle. Hän yritti keskittää ajatukset johonkin mukavampaan, mutta pienokainen ei ollut halukas jakamaan huomiota syntymänsä hetkellä mihinkään muuhun. Thaeleira alkoi uikuttaa hieman kivusta, hänen parantavat voimansa eivät pitäneet kipua poissa, vaikka hän koitti keskittää ajatuksensa kivun poistamiseen. Thaen katse harhaili levottomasti äidin luo. "Minusta tuntuu, että se syntyy ihan väärin päin", hän sanoi peloissaan ja kun voimakkaat työntösupistukset alkoivat, pelko osoittautui todeksi ja ulos työntyi aluksi vain yksi jalka, pelokas tyttö alkoi itkeä ja kipukin voimistui. Ei siinä lopulta mennyt montaakaan hetkeä, ehkä noin puolisen tuntia, kun hän äitinsä avulla sai synnytettyä pienen orivasan. Thae katsoi hyvin epävarmasti ja jokseenkin vailla tunteita pienokaista. Hän ei tuntenut sitä kohtaan ei yhtään mitään. "Onko normaalia, että minä en tunne sitä kohtaan yhtään mitään?" hän kysyi ääni väristen äidiltään. Pienokainen ei jaksanut edes itkeä, se oli pieni ja heiveröinen, joten Thaeleira keskitti kaikki voimansa mitä pystyi ja kävi käsillään pienen vasan läpi. Hän tunsi käsissään kuinka sen kehoon tuli elämän virtaa kuin tulenkipinöinä ja pian pienokainen päästi ensi parkaisunsa ja avasi silmänsä. Kun se oli selvästi elävien kirjoissa, Thaeleira ei voinut mitään sille, että hän kavahti vasaa kauemmas, hän ei kokenut mitään kiintymystä ja mitään tunteita tai vaistoja tuota outoa olentoa kohtaan, jota oli kuukausikaupalla suojellut kohdussaan. "En minä pysty sitä hoitamaan, minä en pysty suojelemaan sitä paholaiselta", Thae kuiskasi ja alkoi nyyhkyttää. "Minä en tunne sitä kohtaan mitään", Thae sanoi. Hän oli nähnyt laumassa vuosien varrella äitejä, jotka olivat ikionnellisia synnyttäessään pienokaisia ja saadessaan hoivata heitä, toisaalta näillä oli hyvät puolisot. "Minä en halua olla vielä kenenkään äiti", Thaeleira nyyhkäisi ja perääntyi pimeimpään kolkkaan luolassa ja käpertyi kääröksi.