15-02-2021, 04:39 PM
Thaeleiran olo tuntui turvalliselta isän ja äidin seurassa, mutta silti häntä pelotti. Häntä pelotti tulla äidiksi, hän ei ollut laisinkaan valmis henkisesti siihen, että joutuisi tulemaan äidiksi Banen lapselle, henkisesti hän oli yhä se 16-vuotias, joka haaveili vapaasta elämästä omien kykyjensä voimistamisesta ja siitä, että saattoi olla paljon luonnossa ja kehittää taitojaan kasvien parissa, mutta hänet oli väkisin pakotettu Banen puolisoksi. Koko avioliiton aika vilisti nyt tytön tyhjissä silmissä ja mielessä. Kuinka Bane oli hänet henkisesti alistanut alemmas ja alemmas, ottanut väkisin ja puhunut alentavasti hänelle. Niinä päivinä kun Thaeleira pääsi ulos, hän ei ollut uskaltautunut olemaan kauaa poissa, sillä selkäsaunat olivat niin herkässä. Eräänä iltana Bane oli raivostunut siitä, kun Thaeleira oli voinut huonosti ja oksentanut joitain kertoja ja Thaeleira oli vain seuraavana aamuna herännyt nuotion vierestä, tajuten että Bane oli suivaantunut hänen pahoinvoinnistaan ja piessyt hänet tajuttomaksi. Tytön kroppa oli yön aikana parantanut fyysiset vammat, mutta henkisiin vammoihin voimat eivät riittäneet.
Lauman juhlissa, Thaeleiraa olivat tutut kentaurit lähestyneet ja varmasti moni oli havainnut, tytön vetäytyvän Banen taakse, sillä niin mies oli kotiluolassa käskenyt. Bane sitten esitti kaikille, kuinka hänen nuori vaimonsa oli kainostunut ja ujosteli vieraita ja se oli muista ilmeisesti normaalia, mutta ne jotka hänet todella tunsivat, tiesivät ettei Thaeleira ollut pohjimmiltaankaan ujo.
Kun kolmikko tuli joen ylityspaikalle, havahtui Thaeleira muistikuvistaan ja asteli varovasti joen yli. Samassa lapsivesi lorisi jokeen ja hän säikähti sitä, mutta yritti pysyä rohkeana ja seurasi vanhempiaan. Epävarmasti hän kääntyi katsomaan kylän suuntaan, sillä pelkäsi Banen seuraavan heitä, mutta ainakaan vielä tuota ei näkynyt ja kuulunut, niinpä tyttö rohkaistui enemmän ja asteli joen yli. Kun he pääsivät hänen syntymäluolaansa, hän asteli levottomana. Ja kuulosteli epävarmasti peurankorvillaan, jokaista ääntäkin, hän pelkäsi kovasti, että Bane ilmestyisi paikalle. Kun hän yhtäkkiä kuuli Banen äänen, pelko kouraisi sisimmässään. "Tämä on liian pyhä paikka, että hän olisi tervetullut", Thaeleira sanoi ja painautui äitinsä syliin uudestaan ja puristi käsillään tiukasti korviaan ja sulki silmänsä ja alkoi mutista hiljaa: "Pois paha kauas täältä. Pois paha kauas täältä. Se ei ole tervetullut tähän luolaan. Nyrkit kauas minusta."
Lauman juhlissa, Thaeleiraa olivat tutut kentaurit lähestyneet ja varmasti moni oli havainnut, tytön vetäytyvän Banen taakse, sillä niin mies oli kotiluolassa käskenyt. Bane sitten esitti kaikille, kuinka hänen nuori vaimonsa oli kainostunut ja ujosteli vieraita ja se oli muista ilmeisesti normaalia, mutta ne jotka hänet todella tunsivat, tiesivät ettei Thaeleira ollut pohjimmiltaankaan ujo.
Kun kolmikko tuli joen ylityspaikalle, havahtui Thaeleira muistikuvistaan ja asteli varovasti joen yli. Samassa lapsivesi lorisi jokeen ja hän säikähti sitä, mutta yritti pysyä rohkeana ja seurasi vanhempiaan. Epävarmasti hän kääntyi katsomaan kylän suuntaan, sillä pelkäsi Banen seuraavan heitä, mutta ainakaan vielä tuota ei näkynyt ja kuulunut, niinpä tyttö rohkaistui enemmän ja asteli joen yli. Kun he pääsivät hänen syntymäluolaansa, hän asteli levottomana. Ja kuulosteli epävarmasti peurankorvillaan, jokaista ääntäkin, hän pelkäsi kovasti, että Bane ilmestyisi paikalle. Kun hän yhtäkkiä kuuli Banen äänen, pelko kouraisi sisimmässään. "Tämä on liian pyhä paikka, että hän olisi tervetullut", Thaeleira sanoi ja painautui äitinsä syliin uudestaan ja puristi käsillään tiukasti korviaan ja sulki silmänsä ja alkoi mutista hiljaa: "Pois paha kauas täältä. Pois paha kauas täältä. Se ei ole tervetullut tähän luolaan. Nyrkit kauas minusta."