19-01-2021, 08:46 PM
//Lexus tule tänne laumoinesi//
31.toukokuuta 1983 aamu.
Thaeleira ei ollut montaa kertaa poistunut luolan läheisyydestä avioliiton aikana. Joitain kertoja hän oli päässyt vanhempiensa ja sisarustensa läheisyyteen, vakuuttanut kaiken olevan hyvin, koska totuus ei ollut suostunut tulemaan suusta ulos, mutta suurimmaksi osaksi hän oli luolan pimeimmässä kolkassa antanut vain voimansa parantaa ulkoisia vammojaan, joita Bane hänelle antoi nyrkeillään. Hän pelkäsi kovasti puolisoaan, joka ei nyrkiniskuja säästellyt. Hän olisi tahtonut ystävienkin kanssa voida jutella normaalisti, mutta nyt hän ei enää uskaltanut edes luoda katseita Plioon, sillä jos Bane olisi nähnyt hänen vain vilkaisevankin Plion suuntaan, hän saisi luolassa sellaisen selkäsaunan, että sitä piti taas parannella koko yö.
Toukokuun viimeinen aamu oli koleahko, vaikka kesä oli jo niin lähellä. Thaeleira ei ollut koko yönä nukkunut, hän tiesi että tänä päivänä hän synnyttäisi. Thaeleira oli vain kiertänyt nuotiota ja koittanut syödä ruokaa, mutta sekään ei maistunut. Vaikka hän oli tiineenä, hänelle ei ollut ruoka maistunut kunnolla, kiitos siitä kuului Banelle. Ori nukkui vielä sikeästi, joten nuori tamma lähti hiljaa luolasta. Aamu oli kasteinen ja hän asteli joen suuntaan, hieman virkistäytymään, mutta sitten hän tunsi niin voimakkaan aallon sisällään, että päättikin mennä vanhempiensa luo. Luolan suussa hän huhuili hiljaa pelokkaan värisevällä äänellä: "Äiti? Isä? Minä... minä... taidan synnyttää tänään."
31.toukokuuta 1983 aamu.
Thaeleira ei ollut montaa kertaa poistunut luolan läheisyydestä avioliiton aikana. Joitain kertoja hän oli päässyt vanhempiensa ja sisarustensa läheisyyteen, vakuuttanut kaiken olevan hyvin, koska totuus ei ollut suostunut tulemaan suusta ulos, mutta suurimmaksi osaksi hän oli luolan pimeimmässä kolkassa antanut vain voimansa parantaa ulkoisia vammojaan, joita Bane hänelle antoi nyrkeillään. Hän pelkäsi kovasti puolisoaan, joka ei nyrkiniskuja säästellyt. Hän olisi tahtonut ystävienkin kanssa voida jutella normaalisti, mutta nyt hän ei enää uskaltanut edes luoda katseita Plioon, sillä jos Bane olisi nähnyt hänen vain vilkaisevankin Plion suuntaan, hän saisi luolassa sellaisen selkäsaunan, että sitä piti taas parannella koko yö.
Toukokuun viimeinen aamu oli koleahko, vaikka kesä oli jo niin lähellä. Thaeleira ei ollut koko yönä nukkunut, hän tiesi että tänä päivänä hän synnyttäisi. Thaeleira oli vain kiertänyt nuotiota ja koittanut syödä ruokaa, mutta sekään ei maistunut. Vaikka hän oli tiineenä, hänelle ei ollut ruoka maistunut kunnolla, kiitos siitä kuului Banelle. Ori nukkui vielä sikeästi, joten nuori tamma lähti hiljaa luolasta. Aamu oli kasteinen ja hän asteli joen suuntaan, hieman virkistäytymään, mutta sitten hän tunsi niin voimakkaan aallon sisällään, että päättikin mennä vanhempiensa luo. Luolan suussa hän huhuili hiljaa pelokkaan värisevällä äänellä: "Äiti? Isä? Minä... minä... taidan synnyttää tänään."