Fear is greater than love

[Navaho]

Banen ja Thaeleiran saavuttua orin luolalle päätti Bane lausua muutaman sanan uudelle puolisolleen. "Tämä..." Aloitti Bane ja viittoi koko luolaa. Luola itsessään oli pimeähkö vaikka olikin päivä ja keskellä luolaa, kuten monissa muissakin Kielletyn metsän kentaurin asuttamassa luolassa, oli tulisija. Tämä tulisija ei ollut päällä ja sen vieressä oli ohuet metallista taotut tangot, jotka kannattelivat nuotion ylle kaartuvaa pannun tapaista levyä, metallinen sekin. Banen nukkumapaikka näytti olevan luolan vasemman puoleinen seinämä, sillä sillä puolella oli olkia ja muita lehtiä ja risuja sikin sokin. "On sinun uusi kotisi. Parempi tottua siihen, sillä tulemme viettämään täällä paljon aikaa. Kahdestaan." Bane virnisti häiritsevästi Thaeleiralle, tamman ei oikeastaan olisi hyvästä toivoa edes pääsevänsä ulos luolasta ennenkuin tuo olisi antanut Banelle noiden ensimmäisen varsan, jos silloinkaan. Bane nosti kätensä puuskaan ja jatkoi, samalla vakavoituen lauseensa loppuun mennessä. "Ja Plion saat unohtaa. Sitä surkimusta et tule enään näkemään. Tuliko selväksi?" Bane oli koko aikana tuijottanut vaimoaan, mutta nyt ilmapiiristä pystyi miltei tuntemaan, miten Bane vaati tuijotuksellaan Thaeta kohtaamaan tuon saman katseen ja vannomaan tottelevansa Banen tahtoa. Banen käskyä. Sillä tässä vaiheessa Thaella ei ollut lainkaan määräysvaltaa tai omaa tahtoaan. Oli vain Banen tahto. Ja tuo omisti Thaen nyt kokonaan ja sai tehdä nuorelle tammalle mitä halusi. Muiden mielipidettä ei tarvitsisi kuunnella enää lainkaan.