Kun käärme haukkuu

[Stephen Hunter King]

”Isi, menen Dumon kanssa katsomaan myrkyttömiä käärmeitä?” Stephen ilmoitti kömpiessään ylös. Sävy oli kuitenkin hieman kysyvä ja hän katsoi Jacobiin joka oli kyykistynyt heidän viereensä myös ihailemaan siivekästä käärmettä tyttärensä olalla.
”Mene vain, mutta ole varovainen. Ja muistat säännöt; teraarioita-” Jacob vastasi poikaan katsoen.
”-ei avata ja pysyn sisällä, joo!” Stephen jatkoi ja kättään heilauttaen loikki Dumon perään.
Jacob katsoi hetken vekaran perään joka ei tunutnut liiemmin ajattelevan miksi nuo säännöt olivat olemassa. Mutta eiköhän Dumo sen verran kypsempi ollut jälkeenjäämisestään huolimatta, että oli ainakin hieman vastuuntuntoisempi. Myrkyttömätkään käärmeet eivät olleet vaarattomia, jotkut kuristivat ja puremistakin saattoi olla ikäviä seurauksia kuten tulehdus, tai pahimillaan vesikauhu. Joka ei tosin käärmeisiin vaikuttanut mutta ne saattoivat kantaa sitä ruokansa kautta ja levittää muihin nisäkkäisiin puremalla. Jacobin vasta kääntyi ympäri sillä vesikauhuun ei ollut parannuskeinoa ja se oli ehkä maailman karmein tapa kuolla. Ei sillä että lastensa minkäänlainen kuolema olisi sen siedettävämpi ajatus.
Denan uudistama eläintarha vaikutti kyllä huolitellulta ja vastuuntuntoiselta.
”Ovathan kaikki käärmeenne ja muutkin eläimet kasvatettu vankeudessa ja niiden ruoka myös kasvatettu täällä?” Jacob kuitenkin varmisti katsoen hieman huolestuneena Denaan, pojan kadotessa ovesta.

Hyvin nopeasti Stephen ehti matelijoiden puolelle jossa näytti olevan melkoisen värikäs kirjo eiknäköisiä ja kokoisia matelijoita.
Ennen kuin hän ehti kommentoida upeaa näkyä, hän huomasi peräseinällä lattianrajassa luikertelevan jättimäisen sinimustan käärmeen. Se oli määrätietoisesti matkalla jonnekin. Stephen juoksi lähemmäs, varovasti ja pysähtyi muutaman metrin päähän.
”Mikä laji se on?” hän kysyi Dumolta, mutta vastausta odottamatta käänsi mielenkiintonsa heti käärmeen tulosuuntaan. Siellä oli melkein koko seinän kokoinen terraario josta otus oli taatusti tullut. Se näytti olevan suljettu mutta poika kiipesi jakkaralle ja siitä korkeammalle ja leveälle ikkunalaudalle ja nousi sille seisomaan, pitäen kädellään tukea ikkunan kahvasta. Hän oli vaipunut täysiin omaan etsivämaailmaansa. Suurennuslasin avulla hän tutki lasiseinää muttei huomannut mitään epäilyttävää. Poika laittoi suurennuslasin palttoonsa povitaskuun ja kiipesi takaisin lattialle. Hän tutki hetken seinään liimattua esittelyä. Hän osasi lukea jo melko sujuvasti lastenkirjoja ja vähän myös yksinkertaisimpia nuortenkirjoja, mutta infokyltissä oli kauheasti isoja sanoja.
”Sillä on kai poikasia?” Stephen totesi hieman epävarmana ja päätään rapsuttaen, silä ne isot sanat ja latinankielisiäkin vieläpä välissä, sotkivat kamalasti. ”Mutta ei siellä liiku mikään,” hän jatkoi kääntäessään katseensa terraarioon. Sitten hän alkoi kulkea lasiseinän viertä, pienet kätensä ja nenä liimaantuneena siihen, silmät tarkkana skannaten pienimpiäkin koloja jotka huomasi.
Terraarion oikeassa päädyssä hänen oikea kätensä syöksyi seinän läpi ihan kuin siinä ei mitään olisikaan.
”Katso!” tenava hihkaisi innoissaan ja heilutti kättään lasin sisäpuolella. ”Täällä on takuulla käynyt rosvoja!” hän jatkoi innostuen koko ajan enemmän. Hän kokeili seinää käsillään muistakin kohdista, etsien 'tyhjää' kohtaa josta ehkä mahtuisi kokonaan sisään, tekemään tarkempia tutkimuksia. Kyllä hän muisti käskyn olla varovainen, eikä hän kyselyistään huolimatta ollut kuunnellut Dumon vastauksia...mutta kun eihän tuolla ollut mitään elävää. Varmaan joku oli ollut nimenomaan poikasten perässä.