23-12-2020, 04:50 PM
Thaeleiran pelko oli suoraan käsinkosketeltavaa, kun he lopulta Banen kanssa olivat Magorianin luolassa ja Bane lopulta vähän laski tammaa maahan, tyttö itkien perääntyi Magorianin suuntaan. "Kiltti, älä pakota minua siihen, hän on niin karmiva ja pelottava", Thaeleira itki lohduttomasti ja katsoi laumanjohtajaa anovasti. "Kukaan ei voi olla onnellinen tuollaisen kanssa", Thaeleira sanoi ja huomattuaan vanhempansa, hän siirtyi nopeasti vanhempiensa väliin ja painautui äitinsä syliin. "Äiti", tytön ääni sortui itkuun, kun hän painoi päänsä naisen rintakehälle. Banen vanhemmat astelivat luolaan ja orin äiti sanoi: "Tuo on Thaeleira jo ihan turhaa. Sinä pelkäät ihan turhaan. Bane on aina puolustanut laumaa ja on hyvä taistelija ja metsästäjä. Et voi vain ulkonäön ja ilmeiden perustella arvostella." Thaeleiran pelko ei kuitenkaan kaikonnut. "Ehkä avioliitto olisi syytä laittaa täytäntöön, niin hän oppii, että pelkäsi ihan turhaan", Banen isä sanoi pohtivasti ja katsoi Magoriania. "Ei... ei... ei..." Thaeleira sanoi. Nuoren tamman sisällä vavisutti voimakkaasti kylmät väreet. "Isä... Äiti... Nava... Bane... Ei... Ei... Plio..." tyttö soperteli itkusella äänellä, mutta vain nimet ja ei sanat olivat selkeimmät, hän yritti kertoa kuitenkin ettei halunnut pahaa Banea ja että Plio oli hyvä ja turvallinen. "Minä en halua tuota. Silmät ja sydän pahuutta", Thaeleira itki.