Fear is greater than love

[Navaho]

Bane oli koko alkukesän katsellut miten rakas Thaeleira ja se Pliophiliuksen idiootti lähentyivät toisiaan ja nykyään noita ei ollut mahdollista nähdä erillään. Tai siltä Banesta ainakin tuntui. Nuo kaksi olivat nytkin kiehnäämässä aivan Banen luolan lähettyvillä. Ja tuo jos jokin ajoi Banen raivon partaalle. Thaeleira kuului hänelle ja Plion ruippana kehtasikin olla noin lähellä Banen tulevaa vaimoa. Mikä saikin Banen miettimään. Mitä jos Thae olisikin jo Banen vaimo? Silloin olisi Plion parempi pysyä tammasta erossa ja koska toisen vaimoon kajoaminen oli rikos, niin mitä todennäköisimmin Plio pidettäisiin Thaesta erossa myös muiden laumalaisten toimesta. Bane olikin aina halunnut kesähäät ja mikäs sen parempi aika häille kuin nykyhetki. Kaikkien kukkien kukinnat olivat huipussaan, aurinko paistoi juuri oikeassa kulmassa ja oli lämmintä. Niinpä. Bane nyökkäsi itsekseen ja ryhtyi tuumasta toimeen. Bane loikkasi luolansa vieressä olevan syvemmän puron yli ja laukkasi noiden kahden luo niitylle. Bane nappasi Thaeleiran otteeseensa ja suuntasi Plion luolta pois. Bane katsahti Plioon päin ja virnisti tuon pöllämystyneelle ilmeelle ja sille, että kaiken lisäksi tuo tuijotti aivan väärään suuntaan. Bane ja Thae olisivat luultavasti päässeet kauemmaskin ellei tamma olisi ruvennut rimpuilemaan Banen otteessa. "Oi! Oles hiljaa! Ei noin puhuta aviomiehelle! Eikä etenkään tuon temppusi jälkeen! Vaimon pitäisi olla uskollinen miehelleen!" Ja tamma rupesi rimpuilemaan entistä enemmän, kieltäen samalla heidän tulevan avioliittonsa. Joka oli kyllä jo yhtä varma kuin Plio oli sokea. Saaden tarpeekseen tamman rimpuilusta kun tuo oli lähellä osua Banen silmiin, ori laski Thaen maahan vakuuttaen heidän avioituvan kyllä. Sekös laittoi tamman itkemään aivan hysteerisesti ja kun tuo sitten yhtäkkiä livahti Banen luolta pois alkoi Banea hieman turhauttamaan. Ja nähdessään kenen luo Thae nyt ryntäsi ei auttanut asiaa yhtään.

Navaho oli joutunut heti aamupäivästä Irisvielin vahtijaksi, kun tuo oli vaatimalla vaatinut päästä ulos, vaikka muut varsat olivat vielä ruokakoomassa nukkumassa sen päivän lounaan jäljiltä. Irisvielin vahtiminen oli Jinnungan hommaa, ei Navaho osannut vahtia Irisvieliä ja kaiken kukkuraksi tuo oli melkein pahempi kuin Thaeleira pienempänä. Ja sitä varsaa sai VAHTIA™. Mutta tamma oli nyt metsästysvuorossa, eikä varsojen vahtimisvuorossa oleva Torvus olisi pysynyt Irisvielin perässä hänkään. Ehkä Navaho vain sai ansaitsemansa mukaan, sillä olihan hänkin ollut lapsena melko rasavilli tapaus. Navaho keskeytti ajattelunsa huomatessaan Irisvielin ryntäävän taas perhosten perässä ties minne katsomatta yhtään mihin laukkasi. "Ei...hyvä...Jumala! Irisviel! Nyt!" Navaho huudahti varsalleen tuon lähestyessä Magorianin luolan edustan puroa. Juuri siltä puolelta missä se olisi liian syvää varsalle. "Kyllä minä huomasin, että se oli siinä, isä!" Varsa intti Navaholle, pettyneenä jahtinsa keskeytymisestä ja katsoi haikeana perhosensa perään, kun se lensi puron toiselle puolelle ja katosi Banen luolan taakse metsikköön. Navaho kurtisti kulmiaan laittaen samalla kätensä puuskaan. Hän oli aikeissa aloittaa puhuttelun varsalleen, kun itkuinen Thaeleira ryntäsi heidän luokse ja tarrasi Navahoon. Navaho ei meinannut saada selvää tuon sanoista, mutta tamma oli selvästi jotain vastaan ja kun Nava huomasi Banen kauempana niityllä, hän tajusi heti mitä tamma noin kovasti vastusti. Ori ei pidättänyt katseestaan ainoatakaan vihan pisaraa katsoessaan Baneen päin ja Nava oli vielä vähemmän innoissaan, kun tuo virnisti takaisin ja alkoi lähestyä heitä.