19-03-2016, 05:21 AM
”Joo, varmana tarkkailen!” Stephen julisti 'virkaintoisena' ja katsoi Denaa suurennuslasin läpi, tulkiten ehdotuksen melkeinpä tehtävänantona – olihan Sherlock Holmes yksityisetsivä.
”Hei, millaisia hämähäkkejä täällä on?” poika sitten uteli, mutta Jacob keskeytti tilanteen.
”Mennään kuitenkin katsomaan kuinka Freya ja Dumo pärjäilevät,” mies sanoi ja viittoi poikaa palaamaan takaisin päin. ”Ehdimme katsella lisää myrkyllisiä eläimiä myöhemmin.”
Freya ja Dumo olivat jo hyvän aikaa olleet keskenään lintupuolella, eikä Dumo kaikesta mukavuudestaan ja varmasti yrityksestään huolimatta yksinkertaisesti ollut yhtä turvallinen lapsenvahti kuin normaali aikuinen tai edes teini olisi.
Niine sanoineen hän lähti suuntaan johon oli katsonut Freyan ja Dumon siirtyneen, ja vilkaisi että poika varmasti tuli perässä.
Freya ihaili hurjan monia lintuja ja silitteli onnessaan pikkuruista hippa-mikä-se-nyt-oli poikasta. Häntä olisi kovasti kiinnostanut kurkistaa niiden pesään, mutta se oli hurjan korkealla.
Kissapäisen linnun lehahtaessa nappaamaan häneltä marjan, tyttö yritti kurottautua koskettamaan sitä, mutta lintu ehti jo ulottumattomiin.
”Haluan nähdä pesän!” tyttö sanoi, osoittaen tikkaiden yläpäähän ja katsoi suurin silmin ylös Dumoon ja asteli sitten tikkaille, yrittäen nousta sen ensimmäisille askelmille. Ne olivat aikuisille tehdyt eli hänen lyhyille jaloilleen ja lapsenpyöreälle olemukselleen aika vaikeat, hän huomasi niiden olevan ihan eri asia kuin yläkerran portaikko kotona. Tyttö ravisutti tikkaita molemmin käsin ihan kuin se lyhentäisi niitä ja toisi pesää alemmas. Dumokaan ei ollut tarpeeksi pitkä nostamaan häntä lähemmäs.
”Hei, millaisia hämähäkkejä täällä on?” poika sitten uteli, mutta Jacob keskeytti tilanteen.
”Mennään kuitenkin katsomaan kuinka Freya ja Dumo pärjäilevät,” mies sanoi ja viittoi poikaa palaamaan takaisin päin. ”Ehdimme katsella lisää myrkyllisiä eläimiä myöhemmin.”
Freya ja Dumo olivat jo hyvän aikaa olleet keskenään lintupuolella, eikä Dumo kaikesta mukavuudestaan ja varmasti yrityksestään huolimatta yksinkertaisesti ollut yhtä turvallinen lapsenvahti kuin normaali aikuinen tai edes teini olisi.
Niine sanoineen hän lähti suuntaan johon oli katsonut Freyan ja Dumon siirtyneen, ja vilkaisi että poika varmasti tuli perässä.
Freya ihaili hurjan monia lintuja ja silitteli onnessaan pikkuruista hippa-mikä-se-nyt-oli poikasta. Häntä olisi kovasti kiinnostanut kurkistaa niiden pesään, mutta se oli hurjan korkealla.
Kissapäisen linnun lehahtaessa nappaamaan häneltä marjan, tyttö yritti kurottautua koskettamaan sitä, mutta lintu ehti jo ulottumattomiin.
”Haluan nähdä pesän!” tyttö sanoi, osoittaen tikkaiden yläpäähän ja katsoi suurin silmin ylös Dumoon ja asteli sitten tikkaille, yrittäen nousta sen ensimmäisille askelmille. Ne olivat aikuisille tehdyt eli hänen lyhyille jaloilleen ja lapsenpyöreälle olemukselleen aika vaikeat, hän huomasi niiden olevan ihan eri asia kuin yläkerran portaikko kotona. Tyttö ravisutti tikkaita molemmin käsin ihan kuin se lyhentäisi niitä ja toisi pesää alemmas. Dumokaan ei ollut tarpeeksi pitkä nostamaan häntä lähemmäs.
![[Image: b6b22a52ceaaf8c98d80cd9606afaeb6.png]](https://i.pinimg.com/originals/b6/b2/2a/b6b22a52ceaaf8c98d80cd9606afaeb6.png)