Navaho

[Navaho]

Bolvangar Kiellettyyn metsään matkaamisen aikana.

Nimi: Bolvangar
Ikä: 65-79 (1915)
Laji: Kentauri
Asuinalue: Tylypahkan Kielletty metsä
Perhe:
    -Ingram, ××× (1883-1941), isä
    -Homysios, 95-109 (1885), setä
    -Evean, 90-104 (21.1.1890), täti
    -Primavera, ××× (1900-1941), äiti
    -Helen, 58-72 (1922), vaimo
    -Caernunnos, ××× (25.6.1944-1979), vanhempi kaksospoika
    -Navaho, 36-50 (25.6.1944), nuorempi kaksospoika
    -Ayáttara, 33-47 (1947), tytär
    -Teherain, 14-28 (10.8.1966), poika
    -Thaeleira, 14-28 (17.8.1966), kasvattitytär
    -Irisviel, 5-19 (1975), pojantytär

Ulkonäkö: Silmiensä myrskynsinisen värin on Bolvangar perinyt isältään ja ruskeanväriset, hevosmaiset korvat on peritty äidiltä. Harjasvana selässä on isältä ja sen perivät Bolvangarin ja Helenin varsakatraasta Caernunnos, Navaho ja Ayáttara. Molemmat Bolvangarin vanhemmista olivat mustan friisiläis-hevosen kaltaisia kentauriosaltaan ruskeilla harjaksilla ja punertavan mustalla turkilla ja niin on siis myös Bolvangar.

Luonne: Bolvangar rakastaa Heleniä ja lapsiaan (sekä pojantytärtään kun tuo syntyy) syvästi vaikkei se päällepäin aina näkyisi tuon hiljaisen luonteen takia. Toisaalta Helen on oppinut tuntemaan Bolvangarin ja pienikin ele tai ilme kentauriorilta on Helenin ymmärrettävissä. Bolvangar oli nuorempana kiusattu ja kiusaajat eristivätkin tuon yleensä yksin muusta laumasta. Vanhempien luona oli varsa kuitenkin aina turvassa.

Perhe merkitsee Bolvangarille siis aina turvaa ja lämpöä oli muun lauman tilanne mikä hyvänsä.
Kiellettyyn metsään asettumisen jälkeen lauman vanhimmat päättivät, että Helenin ja kaikkien nuorten kentaurien olisi aika avioitua. Bolvangarin kiusaajat tietysti yrittivät saada Heleniä itselleen, tuo kun oli katsottu kauneimmaksi kentauritammaksi siihen aikaan. Bolvangar ei tiedä vielä tähänkään päivään asti miten hän onnistui voittamaan Helenin sydämmen itselleen, mutta on siitä ikuisesti kiitollinen ja pitää Heleniä suurimpana aarteenaan.

Ori on myös ylpeä omista miekkailutaidoistaan, jotka tuon kahdeksanteentoista ikävuoteen mennessä paljastuvat olemaan lauman parhaimmistoa. Miekka on myös ase, jonka avulla Bolvangar voi puolustaa perhettään ja siksi pyrkii kehittymään miekkailussa niin hyväksi kuin fyysisesti on mahdollista. Hän myös opettaa mielellään miekkailua lapsilleen jo pienestä pitäen. Helenin ja Ayáttaran tavoin Bolvangar on voimallinen ennustamisen kyvyssä ja pystyy hyvinkin tarkasti päättelemään mitä minkäkin tähden tai meteorin liike mahdollisesti edeltää.

Ne muutamat Bolvangarin ja Helenin varsat, jotka kuolivat ennen aikojaan olivat noille suuri suru, joka maksoi melkein noiden avioliiton kokonaan. He kuitenkin pääsivät sen yli eivätkä antaneet seuraavien varsojen menetysten äityä niin pahoiksi heidän suhteelleen. Muiden varsojen kuolema oli näille joka tapauksessa yhtä kamala tapahtuma kuin muillekin perheenjäsenille. Caernunnosin kuolema oli heille melkein kamalampi menetys kuin ensimmäinen menetetty varsa; olihan Caern ehtinyt elää jo 35:nteen ikävuoteen asti ja kaikki muukin tuon kuolemaan johtava oli heille pienoinen shokki.

Bolvangar ensimmäisen velhosodan aikana.

Elmä ja Teot: Bolvangar syntyi Ingramille ja Primaveralle heidän ainoana varsanaan Aegistosin johtamaan laumaan itä-Skotlannissa 1915. Ingram ja Primavera menivät naimisiin vasta vuosi Bolvangarin syntymän jälkeen, sillä Ingram ei aluksi ollut edes tietoinen olevansa varsan isä. Primavera oli nimittäin ajatellut pitävänsä koko asian ikuisesti omana tietonaan, sillä lauman vanhimmat olivat suunnitelleet Ingramin vaimoksi jotakuta muuta. Tilanne kuitenkin muuttui ja Primavera paljasti totuuden Ingramille, jonka jälkeen he avioituivat.

Silloinen lauman asuttama metsä oli vehreä ja turvallinen, mutta kun Bolvangar pääsi 25:den vuoden ikään (1940), alkoi metsä kuivua nopeasti niin, ettei siitä vuoden jälkeen ollut paljoa jäljellä ja petoeläimet olivat vallanneet koko kuivuneen metsän. Metsäpalon vaarakin suureni alueella kokoajan ja pian heidät ajettiinkin metsästä pois valtaisan tulipalon johdosta.

Matkan aikana syntyi useampia varsoja, muunmuassa Bolvangarin ja Helenin tulevan pojan Navahon vaimo Jinnunga. Moni näistä varsoista ja aikuisistakin kuitenkin kuoli kovan rasituksen ja ruoan puutteen vuoksi, petoeläinten hyökkäyksistä ja muista luonnonkatastrofeista puhumattakaan. Bolvangarin vanhemmat, Ingram ja Primavera, olivat matkan aikana 58 ja 41 vuotiaita, eivätkä nuo Kiellettyyn metsään koskaan päässeet. Primavera joutui tuon matkan alulle laittaneen, useamman neliökilometrin laajuisen metsäpalon uhriksi ja Ingram hukkui jokeen matkan loppuvaiheilla yrittäessään pelastaa ainoata muistoa vaimostaan, tuon kihlasormusta. 

Vuonna 1942 vielä Aegistosin hallinnassa ollut lauma muutti Tylypahkan metsään asumaan tuon vuoden kestäneen matkan jälkeen. Matka tehtiin vuonna 1941 Skotlannin itäisemmistä metsistä länteen päin ja Tammikuussa 1942 he pääsivät vihdoin perille uuteen kotiinsa, useamman muun metsän harkitsemisen jälkeen. Bolvangar oli Kiellettyyn metsään kotiuduttuaan 27 vuotias ja Helen 20 vuotias. Molemmat olivat menettäneet nyt kummatkin vanhempansa (Helenin isäkin oli Bolvangarin tietojen mukaan kuollut jo ennen tamman syntymää, mikä ei kyllä ole totta, mutta Helen ei asiasta mainitse eikä Bolvangar kysy.) ja löysivät sitä kautta myös lohtua toisistaan.

Bolvangar ja Helen menivät naimisiin vuoden 1942 lopulla Helenin päätettyä, että Bolvangar olisi juuri se oikea hänelle. Kaksi vuotta he elelivät yhdessä ja vuoden 1944 Kesäkuussa syntyi heille kaksoset Caernunnos ja Navaho. Vuosina -47 ja -66 syntyivät vielä Ayáttara ja Teherain, jonka jälkeen he saivat Thaeleirankin hoiviinsa. Vuonna 1973-74 he yrittivät vielä yhtä varsaa, mutta sekin oli jo kuollut heti synnyttyään. Jos kaikki varsat olisivat selvinneet olisi heillä yhteensä kahdeksan biologista varsaa.

Aegistosin kadottua vuonna 1970 osallistuu Bolvangar uuden johtajan valintataistoihin kaksosten kanssa. Hän miltei voittaakin johtajan paikan, mutta viimeisin taisto osoittautuu olevan Magoriania vastaan. Bolvangar häviää useamman tunnin kestävän taiston jälkeen tajutessaan haluavansa elää vain rauhassa Helenin ja varsojen kanssa, ilman johtajuuden tuomaa vastuuta. Bolvangar antaa johtajuusaseman Magorianille luovutusvoitolla uskoen, että tuo voisi johtaa heitä paljon tehokkaammin kuin hän itse. Tiettyinä aikoina hän tosin katuu päätöstään luovuttaa, sillä jos hän olisi ottanut johtajan aseman itselleen, olisi Thaeleiran tilanne Banen kanssa vuonna 1983 varmasti saatu kuriin heti eikä vasta sitten kun suurin vahinko Thaeleiralle oli jo tapahtunut.