If there is no future, there must be no past... part3

[Jacob King]

"Mitä?" Jacob kysyi epäillen korviaan vaikka kysymys oli esitetty kuuluvasti. Jatko sai miehen hulestumaan tosissaan sillä tämä ei selvästi ollut virhe ja että tytön oli pakko saada tietää. Hetken hän katsoi alas maahan lysähtänyttä teinityttöä ja yritti pakottaa aivonsa käsittelemään täysin puskan takaa hypännyttä uutispommia. Tyttö vaikutti jotain kahdentoista ja neljäntoista väliltä mikä asettaisi syntymän '70-luvun puolivälin tienoille. Hänellä ei silloin ollut aikaa sosiaaliseen elämään työn ulkopuolella juuri lainkaan saati sitten parisuhteeseen. Yhden illan juttuja oli ollut useampi. Ehkäisykeinoja oli aina käytetty mutta eivätpä ne koskaan satavarmoja olleet. Ja jos joku nainen oli kirjannut ylös hänen osoitteensa niin todennäköisesti oli ollut aie kertoa raskaudesta. Jacob ei muistanut koskaan kuulleensa yhdestäkään yhdenillan kumppanistaan jälkeenpäin, ja olettanut sen johtuvan siitä että hän oli aina aluksi tehnyt erittäin selväksi ettei hän lähtisi mihinkään enempään.  Ja siitä ettei niitä nyt aivan mahdotonta määrää ollut kertynyt.

Jacob polvistui Effien eteen ja laski toisen kätensä tytön olkapäälle.
"Hei, se on okei. Äitisi ei koskaan ottanut yhteyttä, joten en tiedä. Mutta minä autan selvittämään asian niin hyvin kuin voin,' hän sanoi rauhoittelevaan sävyyn ja purosti tytön olkaa hyvin kevyesti.
"Tule mukaan tuohon puistokahvilaan, tarjoan jotain. Et varmaan voi viedä pentuasi sisälle mutta jos kerrot mitä haluaisit niin tuon ulos. Istutaan jonnekin jutteleman," hän sanoi ja siirtyi pakkaamaan pyyhkeensä ja kirjansa takaisin olkalaukkuun.
"Mikä on äitisi nimi?" hän tiedusteli pakatessaan, katse tytössä. Lapsessa ei ollut tuttuja piirteitä, sen enempää hänen kuin kenenkään naisen jonka kanssa hän muisti olleensa. Ei sillä ettäkö hän kuvitteli muistavansa jokaisen noin vain. No, ehkä tytöllä oli samankaltainen kasvojen ja nenän muoto mutta se ei vielä merkinnyt mitään. Ruskeat silmät myös kuten hänellä, mutta eri sävyä.