Kun käärme haukkuu

[Stephen Hunter King]

Stephen luuli aiheen pysyvän salaisuudessa – mikä muka voisi olla sen tärkeämpää? - joten poika alkoi ensin tympääntyä ja sitten muuttua levottomaksi, kun Dena alkoikin puhua isälle jostain ihan muusta. Taas niistä tyhmistä turvatoimista jotka vain rajoittivat hauskanpitoa. Niiden myötä pojan huomio harhaili omiin maailmoihinsa ja hän alkoi jo astella peremmälle osastolle, kun Dena vihdoin käänsi aiheen takaisin mielenkiintoiseen ja sai hänet pysähtymään ja katsomaan taakseen.
Hetken poika oli vaiti, hyvin mietteliäs ilme kasvoillaan ja silmät liikkuivat sivulta toiselle.
”Mutta...äsken sanoit ettei siitä tiedä teidän lisäksi muut kuin Dumo ja nyt me,” hän sitten totesi, hieman hämmentyneenä. Kumpi nyt sitten oli totta? Oliko tämä nyt ollenkaan iso salaisuus? ”Pöh, ei se ole mikään hyvä salaisuus jos siitä tietää kokonainen sairaala.” hän totesi hieman pettyneenä vaikka salaisuus itsessään olikin ihan hauska. Samalla hän huitaisi kättään Denan suuntaan, käänsi selkänsä ja asteli syvemmälle osastolla.
Jacob vain hymyili itsekseen tulkinnanvaraisesti, katsellen vekaran perään joka oli alkanut suurennuslasinsa kanssa tutkia terraarioissa mönkiviä hämähäkkejä. Tuossa iässä sitä otettiin salaisuudet ja lupaukset supervakavasti!