Child's play on dark days

[Barty Crouch Jr.]

Koska hänen kysymykseensä ei oltu vastattu suoraan vaan melko tulkinnanvaraisesti, pojan olemus alkoi muuttua taas hieman epäluuloiseksi ja rauhattomuus voimakkaammaksi. Sanat kuulostivat viisaudelta, mutta tarkoitus voisi olla kiero. Toisaalta kiero oli kyllä viimeinen adjektiivi joka tuon vanhuksen olemuksesta ja ulkonäöstä tuli mieleen ja sen näki Juniorikin senhetkisessä tilassaan. Sitruunakarkit eivät enää maistuneet hänelle joten asettuessaan takaisin istumaan, hän siirtyi hieman kauemmaksi Dumbledoresta ja laski kämmenensä nojaamaan muurin reunalle, taikasauvansa oikean kätensä alla. Hetken verran poika katseli Dumbledorea silmäkulmastaan, kasvoillaan vaihdellen epäluulo ja ankara pohdinta.
”Mitä sitten ehdotat?” hän kysyi puoliksi uteliaaseen ja puoliksi syyttävään sävyyn, nyt avoimesti vanhaa velhoa katsellen. Katse hänen silmissään oli kylmä ja väsynyt. Hänen mieleensä ei vielä mahtunut mitään suuntia jotka eivät jotenkin liittyneet hänen kadonneeseen lintuunsa.