27-08-2020, 02:18 PM
Effie nautti pentunsa kanssa leikkimisestä, vaikka ikävöikin Tenoria kovasti. Palloleikki sujui hyvin, mutta sitten pentu huomasikin kohteen, mitä kohti lähti. Toisaalta oli helpotus, että se oli Jacob, mutta toisaalta Effie mietti, että ehkä se oli vain jotain johdatusta jostain, ehkä Tenorilta.
Effie polvistui miehen viereen ja mietti hetken tohtisiko kysyä Tenorista ja tämän kuolemasta, mutta tuli tulokseen, että Jacob oli osoittautunut kovastikin sellaiseksi turvalliseksi, jolta voisi kysyä. Ja olihan tyttö nähnyt selvästi tämän taikovan, vaikka muuta väitettiin. Niinpä hän kysyi kykenisikö rakkaan ystävän kuoleman tuntea, vaikka oli itse pitkän matkan päässä tästä.
Saatuaan vastauksen, Effie tyytyi siihen ja nyökkäsi.
Tyttö hymyili, kun tämä isällinen hahmo, kehui hänen koiraansa. "Se on vapaana nyt siksi, kun me heiteltiin palloa, mutta sitten se huomasikin sinut ja halusi tulla tutustumaan", Effie vastasi ja kaivoi taskustaan hihnan, joka siellä oli mytyssä. "On minulla hihnakin mukana", hän lisäsi ja kiinnitti J.Hendrixin kuitenkin hihnaan, ennen kuin nousi ylös itsekin.
Hän oli hetken hiljaa, hänen päässään myllersi yhtäkkiä ihan mahdottomasti ja ennen kuin hän ehti tarkkaan edes harkita mitä sanoisi, tulikin suusta yhtäkkiä kysymys: "Ootko sä mun isä?" Effie veti kätensä samassa suulleen ja kyyneleet valuivat hänen poskilleen. "Tai siis kun..." Effie änkytti ja pyyhki kyyneleitä. "Mä kuulin, että mun isä ei oo mun isä. Ja löysin äidin päiväkirjan", Effie nyyhkytti ja katsoi miestä silmiin: "Äitillä oli siellä kaks kertaa, mainittu." Hän kertoi toisen miehen vähäiset tiedot ja sitten Jacobin sen aikaisen osoitteen ja ne tiedot, jotka äiti oli päiväkirjaansa maininnut. "Se oli kova homma etsiä ja löytää. Ja musta tuntuu että joku korkeempi on ohjannut tapahtumia, kun satutaan usein kohdakkain, mutta mun on pakko tietää, onko mun isä kiva ja turvallinen vaiko vankilassa lusiva raiskaaja", Effie sanoi ja lysähti tuskaisena polvilleen. Liian monet ja sekavat tunteet myllersivät nuoren tytön mielessä aivan liian voimakkaana myllerryksenä, eikä hän oikein tiennyt, mitä tehdä. Asia oli liian pitkään kalvannut mieltä ja nyt se purkautui ulos. J.Hendrix tökki kuonollaan tytön kättä ja tyttö silitti pentua, vaikka hänen sisällään olikin nyt katastrofaalinen tunnelma.
Effie polvistui miehen viereen ja mietti hetken tohtisiko kysyä Tenorista ja tämän kuolemasta, mutta tuli tulokseen, että Jacob oli osoittautunut kovastikin sellaiseksi turvalliseksi, jolta voisi kysyä. Ja olihan tyttö nähnyt selvästi tämän taikovan, vaikka muuta väitettiin. Niinpä hän kysyi kykenisikö rakkaan ystävän kuoleman tuntea, vaikka oli itse pitkän matkan päässä tästä.
Saatuaan vastauksen, Effie tyytyi siihen ja nyökkäsi.
Tyttö hymyili, kun tämä isällinen hahmo, kehui hänen koiraansa. "Se on vapaana nyt siksi, kun me heiteltiin palloa, mutta sitten se huomasikin sinut ja halusi tulla tutustumaan", Effie vastasi ja kaivoi taskustaan hihnan, joka siellä oli mytyssä. "On minulla hihnakin mukana", hän lisäsi ja kiinnitti J.Hendrixin kuitenkin hihnaan, ennen kuin nousi ylös itsekin.
Hän oli hetken hiljaa, hänen päässään myllersi yhtäkkiä ihan mahdottomasti ja ennen kuin hän ehti tarkkaan edes harkita mitä sanoisi, tulikin suusta yhtäkkiä kysymys: "Ootko sä mun isä?" Effie veti kätensä samassa suulleen ja kyyneleet valuivat hänen poskilleen. "Tai siis kun..." Effie änkytti ja pyyhki kyyneleitä. "Mä kuulin, että mun isä ei oo mun isä. Ja löysin äidin päiväkirjan", Effie nyyhkytti ja katsoi miestä silmiin: "Äitillä oli siellä kaks kertaa, mainittu." Hän kertoi toisen miehen vähäiset tiedot ja sitten Jacobin sen aikaisen osoitteen ja ne tiedot, jotka äiti oli päiväkirjaansa maininnut. "Se oli kova homma etsiä ja löytää. Ja musta tuntuu että joku korkeempi on ohjannut tapahtumia, kun satutaan usein kohdakkain, mutta mun on pakko tietää, onko mun isä kiva ja turvallinen vaiko vankilassa lusiva raiskaaja", Effie sanoi ja lysähti tuskaisena polvilleen. Liian monet ja sekavat tunteet myllersivät nuoren tytön mielessä aivan liian voimakkaana myllerryksenä, eikä hän oikein tiennyt, mitä tehdä. Asia oli liian pitkään kalvannut mieltä ja nyt se purkautui ulos. J.Hendrix tökki kuonollaan tytön kättä ja tyttö silitti pentua, vaikka hänen sisällään olikin nyt katastrofaalinen tunnelma.