Kun käärme haukkuu

[Jacob King]

”Isi, haluan nähdä linnun!” Freya hihkaisi innoissaan ja pomppasi jaloilleen, kiskomaan isänsä lahkeesta, hyppi tasajalkaa paikallaan ja napitti ylös kirkkain innostusta huokuvin silmin. Jos vaihtoehtoina oli kamala käärme syömässä söpöjä hiiriä, ja tuollainen kaunis ja jännä lintu – ei siinä vaikea valinta ollut!
”Isi isi isi!” Stephen hihkui vuorostaan, juosten kaupan uumenista takaisin, ”Haluan tuon käärmeen! Se on ihan kuin koira mutta se on käärme se on ihan karvainenkin!” poika vaahtosi ja huitoi tulosuuntaansa. ”Haluan pidellä sitä, saanhan ottaa sen ulos jooko?” poika jatkoi välittömästä, hyvä kun henkeä välissä veri, ja kiskoi Jacobia hihasta, katse käyden vuoroin isässään ja vuoroin Denassa.
Jacob seisoi siinä hetken eteensä katsoen ja silmiään räpytellen, yrittäen pysyä vauhdissa.
”Hyvä on, hyvä on! Rauhoittukaahan vähän,” mies sitten totesi hieman naurahtaen, ”Näette kyllä kaiken mitä haluatte, mutta muistakaakin,” hän jatkoi katsoen vuoroin kumpaakin lastaan, ”että meille ei tule yhtään lemmikkiä täältä – ei vaikka kuinka mankuisitte,” hän sanoi, viimeisimmän kohdalla katseensa viipyillen merkitsevästi pojassa. ”Me tunnemme enimmäkseen jästejä,” hän vielä muistutti perusteluiksi. Tosin, yhtä suuri syy oli se että muksut olivat vielä aivan liian nuoria ottamaan vastuuta taikalemmikistä, todennäköisesti ylipäätään mistään lemmikistä.
”Mutta minä tahdon ottaa sen ulos!” Stephen jankutti, mutta Jacob puhui samaan aikaan Denalle eikä rekisteröinyt sitä.
”Hän voi toki katsoa käärmeen ruokintaa jos tahtoo, eipä siinä ole mitään mitä poika ei näkisi luontodokumentissa,” ja käänsi sitten katseensa alas tyttäreensä, ”Ja Freya pääsee samalla katsomaan lintua jos toistakin,” mies totesi hymyillen taaperolle lämpimästi.
”YAY!” sisarukset huudahtivat ja riensivät innoissaan syvemmälle kauppaan.
”Mitä siellä lintupuolella on ja missä se on?” Jacob kysyi Denalta, ”Meinaan olisiko turvallista päästää tyttö sinne muutamaksi hetkeksi ihan itsekseen? Hän ei koske mihinkään jos se kielletään, mutta en halua hänelle tapahtuvan mitään ikävää. Stephenin tempauksista ei koskaan voi mennä takuuseen varsinkin kun hän on noin innoissaan käärmeestä, joten mielelläni pitäisin häntäkin silmällä. Kunpa voisi jakautua kahteen paikkaan yhtä aikaa...”
Samassa hän näkikin tuon varsin erikoisen käärmeen, tai no osan siitä sillä Stephen ja Freya seisoivat nenät ja kämmenet kiinni lasissa. Ei Freyakaan käärmeitä kauhistunut, mutta ei tahtonut nähdä niiden satuttavan söpömpiä pikkuisia eläimiä.