Joulun aikaa Tylyahossa

[Phoenix Levon Scamander]

Saphiran ilme muuttui kireämmäksi ja hän liikahti levottomasti, vaistomaisesti koskettaen poikansa päätä kuin varmistaakseen että lapsi on yhä siinä. Kauan sitten hänen reaktionsa oli ollut paljon dramaattisempi, mutta vuosien varrella hän oli tottunut kuulemaan tuon nimen kun Theo ja isänsä Theseus sitä niin usein käyttivät Aurorin töidensä tiimoilla. mutta tuntui melkein luonnottomalta kuulla se jonkun täysin ventovieraan suvusta, niin harvinaista se oli. Ei sitä yleensä lausuneet muut kuin tätä aktiivisesti vastaan taistelelleet.
“Onko teillä muita maagisia lemmikkejä kuin tämä pikku kaveri?” Theo tiedusteli haluten ohjata keskustelun miellyttävämpään aiheeseen jossa kyseinen nimi ei niin helposti nousisi esiin “Eikö siellä asuvat jästit kuitenkin tiedä taikuudesta tai jopa ole purtuja niin ettei siitä ainakaan haittaa olisi?” hän lisäsi, istuessaan vaimonsa viereen.
Tune mutusti herkkuaan tuolilla silmät silti naulittuna koruun jonka Phoenix oli jättänyt pöydälle sillä voikaljat tarjoiltiin juuri pöytään ja hänelle ojennettiin pienin muki.
"Istuhan sinäkin alas ja anna haiskun levätä," Saphira kehotti poikaa joka meinasi tarttua taas koruun ja juoksuttaa haiskua lisää samalla kun joi, pidellen mukiaan epävakaasti kahvasta ja osa juomasta läikähti lattialle.