Joulun aikaa Tylyahossa

[Phoenix Levon Scamander]

Saphira vain nyökkäsi vahvistukseksi bisneksensä suhteen, oma mielensä kiinni Marleyn nummissa. Häntä hymyilytti toisten sukutaustat ja kotikylä. Ei varmaan ainakaan arki ehtinyt muuttua puuduttavaksi kun perheessä ja ympärillä oli niin paljon erityistä haastetta.
"Koskiko sota miten teidän kotikylää? Tiedät-kuka kuitenkin yritti saada kaiklaisia olentoja joukkoihinsa," hän tiedusteli mieheltä.

Theo joka sai juuri tilauksen hoidettua ehti kiinnittää enemmän huomiota poikaan joskin eniten hänen sitä veti yksi vanhempi mies juuri palvellun porukan joukossa jonka hän oli huomioinut vilkuilevan tyhjään pöytään usein ja pitkään. Joko lasta tai korua, eikä kumpikaan vaihtoehto saanut edetä yhtään pidemälke. Isä asteli rauhallisesti mutta nopeasti pojan luo.
"Tulehan, poika, juomatkin tuodaan ihan kohta," Theo sanoi nostaessaan haisķuun keskittyneen lapsen syliinsä ja loi mieheeen merkitsevän katseen saaden tämän kääntämään huomionsa porukkaansa ikään kuin ei olisi muuta tehnytkään.
"Ei, isi, haluan vielä leikkiä!" Phoenix vastusti pyrkien takaisin alas, mutta Theo piti vaistomaisesti tiukasti kiinni. Korun killuessa paikallaan haisku loikkasi sen kimppuun ja roikkui nyt paljon korkeammalla.
"Leikit meidän pöydän vierellä," Theo totesi ja siirtyi sen suuntaan.
"Mutta--"
"Täällä on liikaa ihmisiä, et voi juosta ympäriinsä tai viedä pöytää maksavilta asiakkailta," hän keskeytti tiukempaan sävyyn mitä oli aikonut, mutta hellensi otettaan. Päästyään oikean pöydän luo mies laski lapsen latialle ja poika koetti uudestaan kutitella haiskun irti korusta. Tällä kertaa se ei luopunut siitä niin helposti.