19-02-2019, 03:07 PM
"Suur-Lontoossa, Surreyssa," Saphira vastasi sen tarkemmin kaupunkia nimeämättä, ja istui alas Theon lähtiessä tilaamaan juomat tiskiltä. Poika oli saanut haiskun irrottamaan korusta kutittamalla sen vatsaa. Jokasekunti hän rakastui haiskuihin enemmän ja emmän. Toki näin oli käynyt ennenkin, mutta aiemmat leikkikerrat olivat jo viikkojen uudempien muistojen alle hämärtyneitä. Hän lähti uudestaan karkuun riipuksen kanssa, poispäin pöydästä.
"Phoenix, pysy lähellä ja älä juokse," äiti komensi kun tenava melkein kaatoi naitarjoilijan joka kantoi suurella tarjottimella lasillisia kohti joukkoa keski-ikäisiä miehiä pubin nurkassa. Kiireinen tarjoilija vain loi paheksuvan katseen pikkupoikaan ja jatkoi matkaansa, Phoenix puolestaan ei kiinnittänyt tähän mitään huomiota. Vekaralla oli silmät vain leikkitoverilleen. Myös innokkaasti pomppiva haisku hankaloitti ihmisten elämää sillä poika onnistui pitämään korua juuri ja juuri sen ulottumattomissa.
"Joskus kyllä mietin olisiko parempi kasvattaa lapsi jossain pikkukylässä," Saphira jatkoi, pitäen katseensa pojassa joka oli pysähtynyt ja hakeutunut seinän viereen tyhjän pöydän ääreen kahden pöydän pääsä heistä ja houkutteli haiskua pujottelemaan tuolien alla.
"Mutta bisnekseni on Lontoossa ja lopulta koen paremmaksi että kaikki mahdolliset palvelut ovat lähellä," hän totesi. "Me emme matkusta ilmiintymällä ellei ole aivan pakko. Olemme tosin harkinneet loma-asunnon ostamista täältä jos joku joskus sopivan mökin myy."
Kun poika vaikutti asettuneen, Saphira käänsi huomionsa takaisin seuralaisiin.
"Eikös Marleyn nummella kuitenkin asu aika paljon jästejä?" hän tiedusteli, sen nyt käyden ohimennen mielessä vaihtoehtona. Tosin vain muutaman sekunin sillä lähes välittömästi hän muisti Newtin kertoneen kylän koostuvan enimmäkseen vampyyreistä ja ihmissusista. Hänellä ei niitä kohtaan kovin vahvoja ennakkoluuloja ollu mutta ei hän ehdointahdoin moisen joukon keskelle asumaan hakeutuisi. Kaikkiin joukkoihin mahtui pahaa ja vahinkojakin saattoi sattua.
"Phoenix, pysy lähellä ja älä juokse," äiti komensi kun tenava melkein kaatoi naitarjoilijan joka kantoi suurella tarjottimella lasillisia kohti joukkoa keski-ikäisiä miehiä pubin nurkassa. Kiireinen tarjoilija vain loi paheksuvan katseen pikkupoikaan ja jatkoi matkaansa, Phoenix puolestaan ei kiinnittänyt tähän mitään huomiota. Vekaralla oli silmät vain leikkitoverilleen. Myös innokkaasti pomppiva haisku hankaloitti ihmisten elämää sillä poika onnistui pitämään korua juuri ja juuri sen ulottumattomissa.
"Joskus kyllä mietin olisiko parempi kasvattaa lapsi jossain pikkukylässä," Saphira jatkoi, pitäen katseensa pojassa joka oli pysähtynyt ja hakeutunut seinän viereen tyhjän pöydän ääreen kahden pöydän pääsä heistä ja houkutteli haiskua pujottelemaan tuolien alla.
"Mutta bisnekseni on Lontoossa ja lopulta koen paremmaksi että kaikki mahdolliset palvelut ovat lähellä," hän totesi. "Me emme matkusta ilmiintymällä ellei ole aivan pakko. Olemme tosin harkinneet loma-asunnon ostamista täältä jos joku joskus sopivan mökin myy."
Kun poika vaikutti asettuneen, Saphira käänsi huomionsa takaisin seuralaisiin.
"Eikös Marleyn nummella kuitenkin asu aika paljon jästejä?" hän tiedusteli, sen nyt käyden ohimennen mielessä vaihtoehtona. Tosin vain muutaman sekunin sillä lähes välittömästi hän muisti Newtin kertoneen kylän koostuvan enimmäkseen vampyyreistä ja ihmissusista. Hänellä ei niitä kohtaan kovin vahvoja ennakkoluuloja ollu mutta ei hän ehdointahdoin moisen joukon keskelle asumaan hakeutuisi. Kaikkiin joukkoihin mahtui pahaa ja vahinkojakin saattoi sattua.