Joulun aikaa Tylyahossa

[Ismelda Leah]

“Haisku ei ole paras lemmikki, mutta minulla on kotona yrttien - ja puutarhahoidon lisäksi aikaa, kasvattaa tuota vekkulia otusta. Minulla on aikaisemminkin ollut haisku, joten ajattelin, että se on hyvä Ismeldalle, kun vastuu jää kuitenkin minulle ja haisku on veikeä otus”, Andrew sanoi oman mielipiteensä haiskusta. “Minäkin voisin ottaa voikaljan, se on suosikkijuomani”, Ismelda vastasi kysymykseen, joka tavoitti lopulta pienen lapaskeskustelun jälkeen myös Ismeldankin. “Minä otan myös voikaljan”, hän sanoi, kun tyttö jo heilutti jalokiviriipustaan haiskun ja pojan edessä.
Ismelda piti silmänsä tarkasti Tunessa ja riipuksessa, jota Tune jahtasi ja jonka otus saikin pian kiinni ja jäi roikkumaan, pojan heiluttamaan riipukseen, hyvinkin ahnaasti.

“Me asumme Marleyn nummella, sieltä on hieman alle 40 mailia Lontooseen. Toki Ismeldan kanssa olisi helpompaa asua Tylyahossa, missä hänenlaisiaan ymmärrettäisiin paremmin, mutta vaimoni suku on asunut monta sataa vuotta Marleyn nummella, joten siellä mekin asumme ja ihan hyvin Ismeldan kanssa pärjäämme sielläkin, onneksi”, Andrew vastasi kysymykseen rauhallisesti ja esitti vastakysymyksen: "Missä päin te asutte?" Pieni haju miehellä oli noiden asuinpaikasta, mutta ei ollut kuitenkaan täysin varma, niin tarkkaan hän ei tätä miestä kuitenkaan ollut seurannut.