Joulun aikaa Tylyahossa

[Phoenix Levon Scamander]

Phoenixin ilme kirkastui, mutta samassa hän tajusi ettei hänellä ollut minkään sortin leluja joilla haiskua houkutella leikkiin.
"Onko sinulla leluja hänelle?" poika kysyi, toiveikas katse Ismeldassa jonka kokoon hän ehti jo tottua tai sitten se ei vain vaikuttanut niin hurjalta siinä itsekin korkealla, äidin sylistä tarkasteltuna. Hän ei ihan uskonut tytön väitettä, näytti kuitenkin epäröivän pohtivalta, mikä sai Theodoren ja Saphiran joka tapauksessa hymyilemään huvittuneena. Tottahan tytön sanat olivat, jos hän oli miltä vaikutti mutta normaalille ihmispojalle merkitya oli hieman eri. Tyttö vaikutti ķyllä lempeältä ja isoisän astuttua kuvaan aikuisillakin oli vähemmän kiire. Saphira piti kuitenkin lastaan yhä sylissään, ja Phoenix ojensi oikeaa kättään haiskua kohti toiveissa silittää sitä. "Hei, Tune, olet söpö " poika puheli sille innokkaasti ja lämpimästi.

Hetken harkittuaan Theodore päätti sallia tämän, olisihan tässä tilaisuus samalla tutustua uusiin ihmisiin eikä hän nauttinut ennakkoluuloista saati halunnut turhaan pitää niistä kiinni. Heillä oli sentään lapsi kasvatettavana. Lisäksi mies halusi hetkeksi pois kaduilta ja tupaten täynnä olevista puodeista. Sesonkiaikaan oli stressaavaa shoppailla, etenkin kun oli hyvin tunnettu aurori, yksi ministeriön parhaimpia. Tällaisiin massoihin mahtui liian monia jotka eivät ajatelleet kahdesti ennen kuin häiritsivät häntä kyselyillään Taikaministeriön tilanteesta yhä vapaana kulkevien kuolonsyöjien suhteen, vaikka näkivät hänen liikkuvan perheensä kanssa jouluisissa merkkeissä. Sota oli vasta vuoden takana päin ja hän oli kaiken päälle yksi tiimistä joka oli ottanut kiinni Alice ja Frank Longbottomin kiduttajat.

Jotkut kiihkeimmät ja pelokkaimmat eivät jättäneet heti siltikään vaikka hän huomautti ettei aikonut keskustella näistä asioista pikku poikansa läsnäollessa. Theodore kyllä ymmärsi kansan halun puhua, etenkin ministeriön lainvalvonta-osaston työntekijän kanssa ja etenkin sodan eturiveissä taistelleen, koska Päivän Profeetta tunnetusti usein liioitteli asioita. Mutta sama paha tapa oli millä tahansa uutislehdellä. Niin mautonta kuin se olikin, ikään kuin tietyt rikokset eivät olisi tarpeeksi hirvittäviä ilmankin.

"Hyvää päivää, sir," Theodore tervehti Andrewta. "Minä olen Theodore Scamander, ja tässä vaimoni Saphira ja poikamme Phoenix," hän esittäytyi, vain muodon vuoksi sillä kuka tahansa joka vähänkin luki lehtiä tunnistaisi kyllä hänet. Saphira ja Phoenix olivat lehtien sivuilla lähinnä nimien muodossa joissain häntä koskevissa artikkeleissa. Yksi tai kaksi salakuvaa oli joku toimittaja onnistunut ottamaan koko perheestä Voldemortin kukistumisen jälkeisinä ilon juhlan vikkkoina kunnes Longbottomien tapaus romahdutti turvallisuuden tunteen.
"Olisiko teillä aikaa yhteen juomaan Kolmessa Luudanvarressa? Minä tarjoan, kiitokseksi," hän ehdotti nyökäten päällään pojan ja haiskun suuntaan. Sisätiloissa karvapallokaan ei pääsisi karkaamaan kovin kauas uudestaan.